Tankoilua with a special someone

Paritankoilua!

Halusin tehdä tästä ihan oman postauksen. Nyt siitä on pari viikkoa, kun Jyväskylässä käytiin lapsuudenystävän kanssa paritankoilutunnilla. Ja olipa se hauskaa!

Hirveen rankkaa kyllä myös, kun tosi monesti piti kiivetä hirveän korkealle ja olla siellä verrattain pitkäänkin, jotta pari ehtii touhuta jotain siellä alapuolella.

Toisen painon kannattelu omalla kädellä oli myös yllättävän rankkaa. Kuvien perusteella olisin ajatellut, että esim tässä liikkeessä se haaste on tuolla roikkujalla, mutta itse asiassa meistä kummastakin tuntui, että tuolla tylsästi yläpuolella istuvalla on paljon rankempaa. Puristi ja kiskoi tosi kovasti tuosta yhdestä kädestä, jonka varassa kaveri roikkuu, ja se käsi joka jäi tangolle puri kyllä tosi kovaa siihen tankoon. Iho oli kyllä hellänä. Ja sisäreidet kans, kun niidenkin varassa on nyt kahden ihmisen paino.

Lievästi sanottuna kömpelöä menoahan tuo vielä oli, mutta ei se niinkään se pointti ollutkaan, että kaikki sujuisi täydellisesti. Vastahan tässä ensimmäistä kertaa kokeiltiin näitä juttuja :)

Tässä sitten videokooste, ja ihan tahallani valitsin just tuon musiikin! Kjeh! :D

Voihan fletkumato...

Tänään oli päivä, kun kaikki oli hyvin, mutta mikään ei oikein tuntunu miltään.

Ja ihan informaatiopläjäyksenä, etsin tähän postaukseen kuvitusta Googlen kuvahausta sanoilla blunt feeling eli lattea tunne ja tässä on esillä nyt Googlen mielestä kuvaavimmat löydökset.

Tällä äijällä on oikee idea

Sit asiaan.

Alunperin en ees halunnu lähteä töistä pois tuolle luentorundille Jyväskylään, koska oikeasti haluan olla töissä mahdollisimman paljon ja olin just päässy kunnon draiviin ja tekemisen meininkiin ja psykogasmeja tipahteli joka päivä, joskus jopa useampi päivässä. Eli kun mulla on näitä tankopilviä niin sitten on myös näitä ammatillisia hekuman hetkiä, kun noustaan psykotaivaaseen. Tai jotain. Yksi päivä jopa mietin, että tämä mitä mä teen voi oikeasti jopa kilpailla sillä tasolla, mistä puhutaan käyttämällä sanontaa "parempaa kuin seksi".

Emily Blunt. Näyttääki olevan nyt vähän blunt.

Mutta ei tänään, vaikka tänään oli se odotettu päivä kun pääsen takas töihin. Tänään oli oikein maanantaimaximus. Joka ikinen maanantai on aina jollain tapaa hankala, mieli ehtii tyhjetä viikonlopun aikana ja joka maanantai pitää ottaa uudestaan kiinni siitä, mitä onkaan tekemässä. Nyt sitten puolentoista viikon poissaolon jälkeen oli oikein megamaanantaiseis. Ja päätin just, että toi on yhdyssana.

Elokuusta eteenpäin mulla saattaisi olla mahdollisuus saada sinne sijaisuus. Ehkä. Tai ehkä ei. Haluisin kyllä. Oon kärsiny tässä jo tovin semmosesta fiiliksestä, että mitä hittoa mä teen ku harjottelu loppuu. Niinku elämälleni. Mä vähän niinku otan ja valmistun. Hmph, pitäs jotain aikuismaista tehä vissiin... En haluis ottaa mitään kovin pitkää työtä, ku ei hotsita sitoutua. Ei oo ees tietoa mille paikkakunnalle haluan. Ahistus...

kalastus voi olla just sitä...

Edellisen tekstin kuvatekstissä oli juttua, että päästin väikkäriartikkelin kädestäni. Jyväskylän psykalla sinusta tulee tohtori kun kasassa on jokunen opintopiste ja 3 julkaistua artikkelia tai julkaisussa olevaa. Mun gradusta on jo kohta pari vuotta väännetty artikkelia. Se on hidas prosessi, kun se jäkittää jossain lehdessä puoli vuotta, tulee korjattavaksi ja jumii taas seuraavat puoli vuotta. Tänään tuli sitten sähköpostiin viesti, että se on hyväksytty verkkojulkaisuksi. Sitä ei tule mihinkään paperisena, mutta verkkomuotoisena julkaisuna se on suurella palvelimella helposti ja kai ilmaiseksi koko kansan saatavilla, eli levikki on mainio. Silti se on vertaisarvioitu (ihan väsyksiin asti, sanon minä...), eli täysin pätevä ja luotettava. Tarkoittaa siis, että sen on arvioinut toiset alan ammattilaiset. Nyt siis pitäs tuulettaa, se on vihdoin pääsemässä maailmalle. Enää muutama loppusilaus ja hyväksyntä ja se on sitten siinä. Kolmasosaa lähempänä oikeuspsykologian tohtoria, tai jotain muuta väkivaltatohtoria. Tai jotain.

latteeta... niin latteeta... Vai näyttääks tää tyttö tässä, että
miten hän tuulettaisi väitöskirja-artikkelia? Jotain se kyllä tosiaan tuulettaa...

no oishan tää vähän lattee tilanne...

Väikkäriähän minä muutenki haluaisin tehä, mut ku se on niin hidasta, että vielä en usko semmoisen alkavan oikein työllistää. Ja työllistäminen meinaa lähinnä ajallista menoa, rahallista tuloa siitä ei oikein saa. Mut se, että oma artikkeli julkastaan, on kyllä ihan shamppanjapullon poksauttamisen arvonen juttu. Mulla nyt ollu siinä hetkessä ku tosi ällöttävän makunen smoothie. Ei enää ikinä kaalia blenderiin, vaikka ois mitenkä pakottava tarve päästä eroon siitä keräkaalin järkäleestä.

latteen kokonen jointti

Töiden jälkeen pääsin takaisin elävien kirjoihin kun palasin salille sairastelun jälkeen. Ja se tuntu vielä sujuvan ihan ok. Mut kiksit jäi saamatta. En ehkä erityisemmin tyksi tästä tän kuun saliohjelmasta, jossa tehään voimatreenejä. Tänään tein penkkiä 11(!!) viiden toiston settiä ja niiden välissä kulmasoutua. Taukoineen siinä kestää yli puoli tuntia, mulla kesti jostain syystä varmaan tunti... Ihan typerää hinkata sitä samaa liikettä noin kauan, varsinkin jos tekee semmoisella salilla, jossa joku kuitenkin tahtoo pölliä sen tangon, jota minä tarvitsen, ja pinoaa siihen sitten 50kiloa painoja. Kiva siinä vuorotella sitten.

Siis älä oo lattee

Eilenki oli tämmönen päivä. Tykkäsin vaan olla kotona, mut ahisti lähteä treenaamaan tankotanssiesitystä. En jotenki tajunnu, että nyt mä siihen suostuin. Ja se koreo siinä esityksessä muuttuu koko ajan, en pysy perillä enkä ole sitä ikinä kunnolla oppinutkaan, silleen sisäistäny. Ja mun makuun se tulee olemaan ihan liian pian, jo alle parin viikon päästä. Ei oo yhtään kiva, että ensimmäinen esiintyminen lähinnä vituttaa ja hävettää jo etukäteen. Onneksi kanssatanssijat siinä mun biisissä on tosi kivoja ja avuliaita. Ja onneks mua ei täällä Kuopiossa tunne yhtään kukaan, ja toivottavasti yleisö on elämänsä kännissä.

avioituminenki on... latteeta

Da fuq is this....

Ehkä mä oon toistaiseksi käyttäny kuiviin mun innostussäiliön. Blaah. Hankin tänään kirjastokortinkin. Sekään ei jännittäny.

Ja sit tää yks hymytyttö

Vieraissa

Blogihiljaisuuden suurin syy: jatkuva reissussa oleminen. Viime vuonna tähän aikaan reissasin Spring Breakilla Miamissa ja Bahamalla ja piakkoin siitä Atlantassa. Tänä vuonna oli vähän erilaiset maisemat. Nimittäin koko maaliskuu kuluu suurimmaksi osaksi muualla kuin sorvin ääressä ja isoin aikasyöppö on Jyväskylä, jossa on ollut nyt runsaasti luennoilla istumista. Kuuluu harjoitteluun, ainakin tavallaan. Hauskaa se kyllä oli, ja oli ihana nähdä kavereita. Oon vähän tajunnut, että jatkossa pitää melkeinpä valita asuinsijansa sosiaalisen ympäristön mukaan. Tästä voisin ehkä naputella joskus jonku oman postauksen.

Uus fleda, pitäähän se kerran puolessa vuodessa!

Jauhelihasalaatti. Voi sen näinki tehä, niih! 

Huolehdin etukäteen paljon sitä, mitenkä perseelleen tulee ruokavalio ja treenit menemään kun tämä sirkus piti saada pyörimään kaverien nurkissa. Olihan se vähän haasteellista paikoitellen, ja hieman nolottikin toisinaan touhuta kaikkea omituista toisten keittiössä. Ahisti jo kotoa lähtiessä, kun pakkailin mukaan kaikenlaisia jauheita rasioihin ja vitamiineja pussiin. Hankalaa touhua...

Karkkipussi

Serkun luona minusta väkerrettiin myös psykologian tohtoria,
tässä oon päästämässä ensimmäistä, gradusta tehtyä, artikkeliani julkaisuun.
Ilosta puuhaa, kuten naamasta näkee.

Loppujen lopuksi sain käännettyä nämä reissauskohteet oppimispaikoiksi. Joka majapaikalla oli vähän niin kuin jotain opetettavaa, omat teemat. Siinä mielessä on hyödyllistä käydä välillä vähän vieraissa, oppii uusia jippoja ja kotiin palaa sitten jo ihan mielellään toistamaan sitä junan lailla etenevää arkea taas vähän uusia kokemuksia rikkaampana. Khej, tuo oiski hauska lause kontekstistaan irrotettuna :P Tällä reissulla tuli koettua koko jatkumo siinä suhteessa, kavereilla oli niin omat näkemyksensä siitä, mikä on terveellistä elämää ja miten paljon sen eteen on suotavaa nähdä vaivaa.

Hotellista nro2 tarjoiltiin lämmintä, tuoretta sämpylää. Vaimomatskua!

Ensimmäisessä majapaikassa kaveri oli tosi perillä tästä mun touhusta itsekin, joten sieltä jäi käteen ruokavinkkiä ja tsemppiä. Toisessa majapaikassa oli sitten todella kriittinen meininki, sen setin teemana olikin ehkä "perustele elämäntyylivalintasi", mikä on toisaalta hyödyllistä sekin ja hyvässä hengessä sekin saatiin menemään, mistä olen melko ylpeä, että osataan keskustella :) On hyvä katsastaa aika-ajoin omaa hulluuttaan peilaamalla sitä muihin :D Ei sillä, en minä ole valinnut tyylikseni mitään pro-ana-ruokavaliota, joten mahdolliset vahingot tästä on oletettavasti pienet tai sitten lopputulos on vaan plus miinus nolla. Toinen teema tässä hotellista nro2 oli nukkuminen. Kuten myös hotellissa nro3 eli serkkuni lapsiperheessä. Vihdoinkin joku auttaa mua unirytmin perustamisessa! Täältä tullaan, solakat pohkeet! :D Ja ihan jännäähän se oli, mennä nukkumaan, muutamana yönä jopa ennen yhtätoista. Woooouuu! Eri asia sitten miten tämä sujuu takas kotona. Hotellin nro4 opetus olikin jo tuttu Kuopion kotoa eli location, location, location. On niiiiiin elämää helpottavaa asua siellä, missä on palvelut lähellä.

Sokkarin 3+1-päivillä

Shoppailun kiilto näkyy naamasta

Asia, mistä sain vähän ideaa myös oli serkun siisti keittiö, jossa mahtui tekemään, sekä tehokkaat kodinkoneet. Mullahan on vähän heikkolaatuinen blender ja sauvasekoittimella ei pitemmän päälle jaksa. Jenkeistä ostin viime keväänä pienen monitoimilaitteen, jolla olisi kätevä tehdä pienikokoisia sekotuksia suoraan laseihin, mutta en tajunnut, että se tarttee valtavan kokoisen ja hintaisen verkkomuuntimen, jottei se kärähtäisi täällä Suomessa. Tou! En ole valmis satsaamaan 300-600e Vitamixiin tai muuhun vastaavaan superblenderiin, joten nyt harkitsen monitoimikonetta. Se on vaan turkasen iso laitos, mihin semmosenki mahduttas, ettei menis puoli keittiötä siihen...

Aamiainen, luksusstyle koska mukana eiliseltä jäänyt marjajääsmoothie!

Odotin muuten saavani jotain suurta "ehkäisyintoa" lapsiperheessä oleskelusta, mutta ihan kivaltahan se elämä vaan näytti. Ainoastaan se, että vaikka lapsi olisikin kuin kullannuppu, niin vaatii se silti suurta kärsivällisyyttä, se tapa millä lapsi on niin totaalisen riippuvainen sinusta, jopa ettei vessaan meinaa päästä yksin ilman huutoa. Parempi olla aikuistunut ja omat villeimmät unelmat toteutettuna ennen kuin tuohon leikkiin ryhtyy.

 Pääsin siis serkun perheen kanssa lasten seikkailupuisto Peukkulaan!

Väsynyttä leikkijää

Haluan erityisesti nostaa reissusta yhden lauantain esille, hotellista nro2. Herättiin kaverien kanssa lauantaiaamuna klo 7!! Kavereilla oli omat menosyynsä tähän, minä menin siinä peesissä. Olin salilla jo klo 9. Niiiiin parhautta! Pääsin nimittäin "omalle" salilleni Kortepohjaan. Pieni, huonokuntonen ja ankea. Mutta siellä on ne tärkeimmät laitteet, mistään ei tarttenu tinkiä eikä säätää, ja ennen kaikkea sinne mahtui. Mikään, siis mikään, ei vituta niin paljon kuin täynnä oleva sali. Olin unohtanut oman avainkorttini Kuopioon, mutta sovin sitten salin yläkerrassa asuvan tutorkaverin kanssa, että se teippaa oman kortin postiluukkuun ennen kuin lähtee viikonloppureissuun. Oli niin agenttiolo hakea se avain :D

Agentti 007, salaisella kätköllä

Yeah!

Illalla oli sitten vuorossa vapaa-ateria ja tehtiin oikein hiilarimätöt. Noin yleisesti nämä ruokailut koko tämän reissun ajan meni enemmän tai vähemmän sinne päin. Tuli syötyä ulkonakin useamman kerran, mutta se nyt on sinänsä ihan sama, koska minulle ystävien näkeminen on kuitenkin mitä tahansa ruokavaliota arvokkaampaa.

Tortillalasagne, hyvää oli!

hedelmäsalaatti jädellä jälkkäriks!

Jyväskylän ilona on myös supersuperüberihana tankostudio Ready.Set.Pole! Ah, ihanuutta. Tuli käytyä paritankotunnilla ja tavan tunneilla ja floorwork-intensiivillä. Opetus on niin laatuluokkaa ja kaipasin sitä pikkutarkkuutta ja huolellisuutta ja lajintuntemusta, ja että joku kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Ylitin itteni totaalisesti yhdellä tunnilla, kun tein maasta Iguana Mountin ja 90% suorilla jaloilla invertin. Oon tapellu invertin kanssa aina, ihan niinkuin jokainen tankotanssija, ja nytkin se on yleensä tosi ruma, mutta oon päässy jyvälle. Jeah! Tulin tuolta tunnilta niin tankorgasmeissa pois, että ajelin bussilla oman pysäkinkin ohi. Leijailin niiiiiiin jossain seitsemännessä tankotaivaassa!

paranee, paranee!

Siinä se on menossa suorilla jaloilla!

Treenaaminen meni siihen asti hyvin, kunnes tulin kipeäksi. Pitihän se kevätlentsu napata. Hmph. Jäi sitten treenejä tekemättä tai siis odottamaan tulevaa. Turhauttavaa katsella sivusta, miten tuntuu siltä, kuin lihakset tyhjenis kuin ilmapallot. Vaikka eihän ne nyt tosipuheessa ihan silleenkään.

Mähän en juo kahvia, mutta flunssaväsyissäpä join.

Vielä pääsiäinen Hämeenlinnassa, sen jälkeen en halua persettäni kotoa kovin kauas liikuttaa, ainakaan ihan hetkeen. Nyt on myös aika ottaa kiinni kuukauden jäljessä olevat Salkkarit digiboksilta, koko viikon on netissä kuhissut jotain, että Seppoa on ammuttu ja Jenni on ehkä kuollut. Hirveetä spoilausta!

Mursun kiinteys: confirmed!

Viime viikonloppuna pyörähdin toistamiseen Biosignature-mittauksessa. Mun painohan on noussut, niinku jo totesin, ja piti sitten tsekkailla mitä mussa tapahtuu ja miettiä mitä mahdollista osuutta mun kilpparilla olis asiaan. Sainki sit yllättäen ilomielellä kävellä (tai oikeestaan reippaasti hölkätä bussiin) mittauksesta pois. Läskiä se ei ole! Wuhuu! Nestettä on kertynyt, mutta niin lihastakin. Kokonaista kaksi kiloa. Tai ainakin jotain sinne päin. Kuukaudessa. Wooooooot! Ja rasvaprosentti oli tippunut pari pykälää myös. Voinkin siis ihan osuvasti kuvata tätä "hyllähtävää" päällykerrosta valepuvuksi.

No ihan mielissäänhän sitä sitten oltiin. Seuraavana aamuna heräsin oikein iloisena jauhelihan ääreen, taas kerran. Aurinko on alkanut paistella tai valottaa jo näitä aamuseitsemän aikojakin. Aukaisin ikkunat ja vedin ensimmäistä kertaa jakkaran mun tiskipöydän ääreen ja istuin syödessäni. Tähän asti oon toivonut pääseväni siitä jauhelihasta eroon mahdollisimman nopeasti ja en ole vaivautunut edes istumaan. Ikään ku se seisominen sitä nopeuttas. Eikä se porrasjakkarakaan, emännän jatke, mikään kovin luksus ole, mutta olihan se kivaa. Olin saanut vielä nukkuakin puoli tuntia pitempään, koska maanantaisin pääsen usein työkaverin kyydissä töihin. Voi että sitä arjen luksusta! Porkkana jäi taas matkaevääksi ja rouskuttelin sitä menemään autossa, mut mitäs pienistä.

Mulla oli katsokaas sixpäck-olo. Jep. Semmonen. Et kun tuntuu siltä, että on siksari, vaikkei oikeasti olekaan.

Zoraya Judd, yks mun tankoidoleista. Ah!

Yksi iso syy, miksi olin iloinen tuosta tuloksesta oli se, että eihän tämä ole mitenkään lähellekään täydellisesti sujunut mitä syömiseen ja treenin puhtauteen tulee. Tunnustin kyllä syntini koutsille, mut kerta tulokset oli hyvät niin mikäs siinä. Mitäs mä nyt sitten oon törpöstäny?

• Vitamiinit ja lisäravinteet tuppaa unohtumaan erinäisiltä aterioilta ja sainkin ne vasta vähän myöhässä toimitusvaikeuksien vuoksi..
• Syön työpaikan ruokalassa, pidin tätä suurimpana syntinä kun proteeinin muotoon on vaikea vaikuttaa.
• Olen syönyt siellä ruokalassa myös hedelmistä ja marjoista koostuvia jälkkäreitä, joissa toki on sokeriakin. 
• En ole osannut tehdä monia tärkeitä treeniliikkeitä lähellekään oikein (kyykky, mave esim).
• En edelleenkään osaa mennä nukkumaan ajoissa. 
• Oon tainnut unohtaa treenin jälkeen syötävät hiilarit eli esim bataatit useammin kuin mitä olen ne muistanut syödä. Hyi hyi, tästä ei koutsi tykänny yhtään!
• Tankotanssiminen 2-3 kertaa viikkoon treenien päälle sotkee leporytmit
• Kiirehtiminen eri syistä salilla, tuskin koskaan saa rauhassa vetää ilman että taukoajatkin sotkeentuisi
• Vapaa-ateriat joko liian harvoin tai liian tiuhaan. 

Nyt kylläkin lisättiin ruokavalioon myös hedelmiä ja sain luvan syödä sekä niitä että marjoja myös aamiaisella.  Mut toisaalta, enpä ole sitten sitä tehnyt. Urauduin jo tomaatteihin, hoksin niiden olevan maukkaita ja helppoja. Jännää, mitenkä tässä näin kävikin. Toisaalta se lihaosuus onkin ollut se varsinainen ongelma, ei ne kasvikset. Lukuunottamatta sitä kasvissmoothiekokeilua, hyi hyi...

Ainiin, ja kylläpä harmittaa tämä blogihiljaisuus. Onneksi nämä kiireet alkaa tästä helpottaa niin pääsee taas olennaisen ääreen :)