Resistanssivenyttely, olkapäät ja haaste

Venyttelyn lajit vois tässä karkeasti jakaa muutamaan luokkaan. On se perinteinen staattinen venyyttely, jossa ollaan paikoillaan esim. lattialla. Sitten on dynaaminen, joka toimii erityisesti lämmittelynä ja tähtää pienessä liikkeessä tapahtuvaan venyttelyyn ja toimii erityisesti nivelille, venytyksen kesto on 1-5sec. Sitten on vielä ballistinen, se ehkä kiistanalaisin ns. pumppailu ja potkiminen oman venyvyysrajan yli. Toimii joihinkin juttuihin, mutta varovaisuutta vaaditaan, tämän kanssa paikat helposti venähtää. Sitten on syvävenyttely, joka vastaa vähän hidasta joogaa, ollaan yhdessä venytyksessä useampi minuutti. Tietyt lihasryhmät, jotka antautuu hitaasti, kuten isot lihakset(takareisi) ja kinkkiset paikat (lonkankoukistaja) tykkää tästä erityisesti. Toimii lihashuoltona ehkä parhaiten. Sitten on vielä resistanssivenyttely.

Resistanssivenyttely on uusi love childini. Ikioma löytö, kiitos YouTube ja AerialAmyn blogi.

Jos on uusi termi, niin lyhykäisesti se meinaa sitä, että venyttelyyn osallistuu myös lihasvoima, koska saadakseen venymisen aikaan esim ilmassa, on tarpeen käyttää myös lihaksia. On myös yleinen harhaluulo, että lihas venyy vain maksimitilassa, sillä lihasjännityksen avulla sen saa venyvämmäksi jo ennen sitä. Resistanssivenyttely tuntuu ihan erilaiselta kuin perinteinen paikoillaan makoilu, venytettävät paikat silleen jännästi "kuumenee" ja tuntuu kyllä ihan erityisen kivalta sen jälkeen.

Miten se muusta venyttelystä eroaa, niin venytys tapahtuu liikuttamalla lihaksilla venytettävää aluetta, ensin supistaen ja painaen eteenpäin, sitten päästäen supistavan lihaksen rentoutumaan ja liikkeen rullautumaan takaisin lähtöpisteeseen kuitenkin samaan aikaan lihasvastinparilla vastustaen koko ajan tätä palautusta. Se on vähän niinkuin jatkuva kädenvääntö lihasten välillä.

Resistanssivenyttelyn tulokset on nopeammin nähtävillä myös ilmassa, ja moni kokee edistymisen alkavan toden teolla sitten, kun venyttelyyn on otettu ne lihaksetkin mukaan. Vois ehkä sanoa näin, että lattiaa vasten rentona venyttely on lihashuoltoa ja lisää venyvyyttä, mutta se siirtyy hieman hitaasti esimerkiksi tangolle (vrt spagaatti lattialla ja Jade ilmassa=ei ollenkaan yks yhteen). Ainoa huono puoli tässä on, että hikikin saattaa tulla, rentoutumiselta tää ei silleen tunnu… Silti, mun mielestä parhaan tuloksen saa, kun venyttelee monella eri tapaa, ja vaikkei aikaa olisikaan niin on se se lyhytkin venyttely jo tyhjää parempi. Resistanssi, dynaaminen, staattinen, syvävenyttely. Kaikelle on kuitenkin tarkoituksensa.

Tässä on kiva esimerkki lonkankoukistajien resistanssivenyttelystä.

Jos tuon tekee ajatuksella, niin kyllä se alkaa tuntua tosi ankeelta loppua kohden, ei vaan kykene enää tekemään enempää.

Tässä taas on ihan hirrrrrrrveen söpö mies jolta löytyy sit loput vartalon paikat resistansseina. Vähä hippi, mutta annettakoon se anteeksi, tuolla naamalla ja hiuksilla :D http://www.youtube.com/user/flexiblestrength?feature=c4-overview

Resistanssivenyttely on jotenkin vaikeampaa ymmärtää, kun pitää ihan oikeasti miettiä mikä siinä vartalossa ja lihaksistossa tekee mitäkin. Ei voi vaan asetella jalkoja johonkin ja koittaa hengitellä. Tai niinku minun tapauksessa, se kuulostaa ihan synnytysvalmennukselta.

Sivuspagaattihaaste
Valitsin tuossa joku aika sitten itselleni tavoitteeksi vuoden vaihteeseen asti panostaa erityisesti sivuspagaattiin. Oikeasti mun kannattaisi panostaa takareisiin, pohkeisiin ja olkapäihin/yläselkään, mutta nää on mulle vähän epätyydyttäviä joten valitsin sivuspagaatin. Tahdon jotain onnistumisen elämyksiä, en oo oikein saanu niitä venyttelyn saralta. Sivuspagu on mulle mahdollisempi kuin normaali spagu. Jos tahdot testata onko anatomiasi suotuisa sivuspagaatille, istu lattialla jalat suorassa ja nilkat koukussa. Käännä nilkat sivulle kohti lattiaa. Mitä lähemmäs lattiaa jalkapöydän sivut osuu, sen todennäköisemmin lantio ja lonkat ei vastusta anatomisesti sivuspagaatin saamista. Ja jos vastustaakin, sen kyllä silti saa, mutta se on hitaampaa.

Toinen söpöläinen, sivuspagusta (ei kylläkään liity resistanssivenyttelyyn):

Jokin kirjakin oli olemassa tähän resistanssiasiaan, mutta taidan tyytyä noihin söpöihin YouTube-poikiin :D

Venyttelyä ja huoltoa olkapäille

Kaikille, mutta erityisesti tankoilijoille olkapäät on erityisen tärkeät pitää kunnossa. Olkapäät on jännät, siellä on monenlaista meininkiä käynnissä yhtä aikaa, on lihasta ja niveltä ja sidettä jne, ja kaikkien niiden huomiointi vaatii jo vähän ajatusta. Loppujen lopuksi olkapäät tykkää jo pienestäkin liikkuvuustreenistä, kera pienen vastuksen esim kuminauhalla. Paikat pysyy vetreinä ja vältytään tulehduksilta.

Tämä video on kai vähän miksausta resistanssista ja dynaamisesta, muutama staattinenkin sieltä löytyy. Tätä se parhaimmillaan on, se erilaisten tyylien järkevä yhdistely.

Hoppa med!

Tuletko mukaan haasteeseen? Valitse lihas tai lihasryhmä, johon lupaat panostaa vuoden vaihteeseen asti. Jos vaikka väsyttäisikin, niin aina löytyisi se muutama minuutti tehdä edes jotain pientä tälle valitulle lihakselle/alueelle. Jos tosin kovin intensiiviseksi uhkaa mennä, niin älä tee ihan joka päivä, anna lihakselle myös lepoa. Tavoitteena ei ole esimerkiksi saada spagaattia, vaan ihan vain saada sitä omaa ongelma-aluetta hieman edistymään. Tai kuten minun tapauksessa, niin saada vähän onnistumisen elämystä. Ja kuten kaikki tavoitteet, julkinen ilmoitus on aina tehokkain, joten katoppas jos uskallat tunnustaa tässä kommenttiboksissa, että messissä ollaan :) Näin psykologisesti ajateltuna, lyhyt aika ja pienen pieni askel, joten lempeästi tavoiteltavissa olis tämä :)

"When life gives you a hundred reasons to cry, show life that you have a thousand reasons to smile." -Biosigu vol 8.-

Tämän kaiken muun lomassa on ehkä kiva vähän pistäytyä tän mun toisen harrastuksen parissa välillä, eli mites mun jatko-MM:lle kuuluu. Siis tää saliharrastus. Vai pitäskö sanoa, että siis anteeks mikä sali? Kuntosali? Millon muka?!

Muutamat viime kerrat oon menny valmentajan tapaamiseen ja joko tienny, että nyt on taas kroppa toiminu omalla logiikalla. Sit joskus oon menny ajatellen et hei, nyt on tullu pattia! Ja biosigu näyttää että eikä mitä vielä, perse vaan levinny(rasvasta). Että eipä oo ollu helppoa tää touhu :D

Viime valmennustapaamisella oli pitkästä aikaa kivaa settiä. Vieläkään ei oo takareisi luovuttanu mut alamäki on kääntynyt enemmän voiton puolelle.

Tässäpä innokkaimmille. Minäpä sitten seuraavaksi tulkkaan.

Rasvatonta massaa 49.2kg. Millonhan sitä päästäs sinne viiteenkymppiin, ai että oon odottanu! Rasvaprosentti on tippunut parisen prosenttia. Nämähän on nyt suurinpiirtein samoja lukemia kuin mitä ennen kuin ilmeisesti kroppa alkoi väsyä tuossa lopumpaa kevättä ja potkia vastaan. Jenkat on tullu alas monta pistettä. Nukkumisen vähyys näkyy edelleen pohkeissa (ja pään sisällä…). Tuossa mittauksessa mun paino saattoi olla kilon liian korkea, koska en muistanu punnita itseäni ja olen tuon jälkeen sen tehnyt. Ja tuohon mittaukseen mennessä oli menkat, eli pöhötystä. Ja kiitos niiden olin mässynny kolme päivää suklaata ja karkkia… En vaan kerta kaikkiaan voinu olla ratkeamatta. Mutta. I regret nothing!! :D Mitä järkeä on herkutella, ja potea huonoa omaatuntoa, kun se ei yhtään vaikuta sen herkuttelun imeytymiseen? Sama nauttia kerta possuilee.

Mulla oli edellisen mittauksen aikaan se Paleo Kick-Start loppunu, ja muuten se kyllä teki hyvää, ihosta lähti kaikki epäpuhtaudet pois ja olo oli jokseenki virkeä. Mutta samalla myös jotenki nuhjuinen. Ei tykänny mun kroppa mistään ketoosia lähentelevistä tiloista. Sen näki mm siitä, että valmentajakin kommentoi mun kehon rasvan olevan tunnustellessakin kovaa. Nyt olen sitten sen jälkeen vaihtanut ns kevyt-paleolle. Syön normaalisti, mutta gluteenittomasti/viljattomasti. Satunnaista maitotuotetta menee, koska haluan näin akateemikkona nähdä kontrolloituna muuttujana miten vaikuttaa jos ei syö viljoja mutta syö maitoa. Koska jos lopettaa molemmat, mistä tietää kumpi oli tilastollisesti merkitsevää jos muutosta tapahtuu? Valmentaja mietti, että silti se paleo saattoi tehtävänsä tehdä ja insuliiniherkkyys on noussut, mikä näkyy pikkuhiljaa paranevina tuloksina.

Syömisestä on kuitenkin tullut enemmän semmoinen fiilispohjainen juttu, joka noudattaa summittaisesti MM-ruokavaliota. Olen kokenut sen toimivaksi ja en ollenkaan stressaavaksi. Kas tässä omat uudet elämäntapatuunaukseni, jotka olen itse itselleni säätänyt ja valmentaja vain totesi, että hyviä valintoja:

• Gluteeniton ja vähämaitoinen.
• Välttelen yliherkkyystestissä esiin nousseita asioita kuten maissia (on muuten tärkkelyksenä joka hemmetin tuotteessa o.O). Kyseessä ei kuitenkaan allergia, joten en suhtaudu tähän haudanvakavasti.
• Olen kasvattanut huomattavasti hiilarien määrää, löysin (kiitos Linda-kollegani ät BodyGossip-blogi!!) riisipastaa ja sitä oon vetäny oikeen into piukeena! 
• Oon myös syönyt vähän omaan tahtiini, en välttämättä syö viittä kertaa päivässä jos ei tunnu siltä, enkä syö esim aamuisin väkisin ihan hirveän paljon jos ei jaksa. 
• Jauhelihat alkoi aamulla tökkiä, joten syön kalkkunaleikettä. 
• Hetken tökki myös levät, tarttin taukoa siitä että vetää väkisin kalansisälmyksiltä maistuvaa litkua. Jonku aikaa jaksaa olla karpaasi, sit alkaa tympiä. Nyt oon taas innostunu, sotken levät lasilliseen granaattiomenamehua. Nami, siis oikeesti! Ja vain hedelmän omat sokerit siinä mehussa :) Ei ehkä optimia silti, mutta toimii! 
• Pidin myös tiiviin maitohappobakteerikuurin VLC-jauheilla ja glutamiinia otin kahesti päivässä, eli semmonen suoliston hyvinvointikuuri oli. 
• Nyt menee myös säännöllisesti MSM+C-jauhetta ja pakuriteetä.
• Aloitin käydä kerran viikossa fysioterapeuttikaverilla hieronnassa. Venyttelyä kotona sen mitä jaksaa. Samoin putkirullaa.

Vois kai sanoa, että mulle on kehittnyt jonkinlainen perstuntuma siitä, mitä mä, mun epälooginen kroppa ja kiero mieleni kaivataan.

Kuntosalilla olen käynyt nyt kuluneen parin kuukauden aikana ehkä viisi kertaa. Näin vähän, koska mä karsin mun kuormittavia treenejä. 7 flunssaa eli noin yksi per kuukausi ei ole normaalia. Sen jälkeen kun jätin salit vähemmälle, en ole sairastanut. Nyt on menny kaks kuukautta ilman flunssaa, edellinen loppui noin syyskuun 12. Hyvä minä! Olo on selvästi parempi. Mulla on valmentajan kanssa tehty "para-sali-ohjelma", joka sisältää vaan maven, pystypunnerrukset, leuat, kyykyt ja penkin. Kaikkia 2-3 settiä, max ~8 toistoa. Yhden salikerran keston pitäs olla max puoli tuntia. Eli aika löpöstä touhua. Tää on enemmän voimaa kuin lihasta kasvattava. Pienempi kroppa, kepeämpi tankoilla, enemmän voimaa parempi nostokyky. Oon sikäli nyt vähän huono valmennettava kun en tee näitä varsinaisia jatko-MM-valmennusohjelmia, mutta toisaalta luulen että mun kohdalla löytyy haastetta sitten muutoin. Oon menny nyt äärimmäisen kehoa kuunnellen, ja se on toiminu, vaikka se tarkoittaisikin valmennusohjeista kunnolla poikkeamista. Sali ei ole kuitenkaan unohtunut, annan vain kropalle vähän armoa.

Mut mitään vuoden fiksu tyttö-palkintoa en saa ja sen näkee tuosta alemmasta kuvasta. Olin lokakuun aivan hiton väsynyt ja näin jälkikäteen kun katson sen ajan HeiaHeiaa, niin eipä ole ihmekään, että miksi...

HeiaHeias syys-lokakuun vaihteesta (nimiä sutattu).  Käsipuristin"treeni" oli ihan läppä...

Eipä ole mitään järkeä tuossa touhussa. Toki noista moni ei ole mikään kovin intensiivitreeni, mutta silti. Lepopäivä, maybe? Yes, no? No? *huoh* Tähän on syynsä, palaan siihen myöhemmin.


Mun kilpirauhasseikkailu on nytkähtänyt eteenpäin. Tavallaan. Työterveystarkastuksen jälkeen lääkäri kirjoitti tyroksiinireseptin. Sekä minä että lääkäri suhtauduttiin niihin nihkeästi. Ajatus olisi tehdä parin kuukauden lääkekokeilu ja sen jälkeen mulla pitäisi olla semmonen ns pomminvarma näkemys paraniko olo. Jos ei, niin sitten sitä lääkitystä ei jatketa. Ei ole tarkoituksenmukaista nuorena aloittaa elämän kestävää lääkitystä, joka lamaannuttaa oman kilpirauhasen, jos siitä ei ole todellista hyötyä. Tuossa se nyt pöydällä makaa, se resepti. Odottelen kai jotain plasebovaikutusta. En ole hakenut niitä lääkkeitä. Yks syy miksi en, niin tahtoisin ensin olla varma että olen kokeillut kaikki muut keinot. Käynyt läpi nuo elämänlaatuun vaikuttavat ruokavaliotestaukset, kattonut että unta on riittävästi, ja sitä rataa (akateemikko taas vauhdissa). Mutta kai se on turhaa sinänsä, kun jos vika on kilpparissa niin sen lääkityksen pitäisi oikeasti potkasta asioita liikkeelle ja jos on epävarma omasta olosta niin silloin se lääke on turha. Oon vaan silti jotenki… Nihkeenä asialle…

Fitbit-ranneke

Sit mä hommasin itselleni Fitbit-rannekkeen, joka mittaa miten mä nukun ja liikun. Ihan kätsy pikku vehje. Pitänee palata siitä kertomaan joku toinen kerta, kun nyt tästä tekstistä tuli jo ilmanki ihan hervoton.

Mutta siis, tämmösessä tilanteessa mennään. Oon aika tyytyväinen itse, kun vihdoin tuntuu siltä, että jotakin tasapainoa on löytynyt ja kroppa voi kohtuullisen hyvin. Mitä nyt stressinaiheita on mutta ainahan niitä. Tästä on hyvä jatkaa ja valmentajakin jäi uteliaana odottamaan meiän seuraavaa mittausta, jatkuuko yläkiito vai tuleeko tasanne vai kenties vanha kunnon mahalasku. Mut nyt oon kerranki tyytyväisempi ku pitkään aikaan, viihdyn päivä päivältä enemmän omissa nahoissani :)

Joskus mä mietin, että kuulostaakohan tää mun "elämäntapaetsintä" ihan hullun touhulta. Mut tämmöstä tää kai väkisinki on, kun mietitään kaikista vaihtoehdoista kokeilemalla niitä itselle toimivia. Bare with me :)

Elämäni ensimmäinen blogihaaste: 3 asiaa, mitä olet aina halunnut tehdä?

Sain tuossa taannoin Alternatiiviurheilijalta elämäni ensimmäisen blogihaasteen, ja se kuului niin, että pitää listata 3 asiaa, mitä haluiaisin tehdä.

Siis ensin olin, että wuhuu! Blogistien välistä kommunikaatiota, I'm in!

Sit mä olin silleen, että voi damn, miks mä en keksi mitään miten mä selviän tästä haasteesta…

Sit mä vielä tajusin, että ohoh, mähän saan välittää tän haasteen eteenpäin! Eikös kaikkien matematiikan sääntöjen mukaan haasteet kävis lopulta läpi koko blogimaailman? Kuka siis katkoo rytmiä, kun näin ei käy? No mä ainaki hoidan nyt velvollisuuteni :P

Mullahan on haaveita, joo. Mä tahon kouluttautua kogniitivisen terapian erikoispsykologiksi. Valmistua psykologian tohtoriksi ja tehdä oikeuspsykologian alan väitöskirjan ja työskennellä jossain vaiheessa myös vankilassa. Tai Australiassa, vaikkapa vuoden verran. Mutta mä en halua olla tylsä, joten en ota noita mun haasteeseen :P Tosin kohta huomaat, että kovin jännäksi nää ei kyllä silti äityneet :D


1. (tääki on kyllä vähän nörtti, mut different kind :P) Haluaisin oppia soittamaan viulua.

Soitan poikkihuilua, tosin aktiiviurani loppui jo ala-asteella kestettyä parisen vuotta. Siihen aikaan se into vähän lopahti. Nyt muutamat viime vuodet olen halunnut testata osaisinko soittaa viulua. Mullahan on kohtalaisen kuollut sävelkorva. Se on vähän heräämässä, tajusin tuossa kuukausi sitten, että musiikki on oikeasti kasitahtista, ja se toimii sen mukaisesti. Olin vain luullut, että ihmiset laskee kahdeksaan tanssiessaan ihan vain omasta pakkomielteestään. Mutta ei! Jos laskee kahdeksaan oikeasta kohdasta, niin jotain tapahtuu kun aloitat uuden ykkösen! Like magic!
Mulle huilun soitto ei vaatinut koskaan nuottikorvaa, mä vaan seurasin nuotteja symboleina, ja se toimi, mä olin oikeasti ihan hyvä. En muista kuin 3 nuotin nimenkin ulkoa. Mä luulen, että tuossa musiikin kuivaakin kuivemmassa teoriamaailmassa on kuitenkin jotain mystistä, mikä aukeais kuin salakoodi, jos siihen tutustuis. Viulu, se taas vaatii varmasti sävelkorvaa, kun ei ole mitään selkeitä painikkeita. Viulun kanssa voi myös tanssia. Huilun kanssa se on hiukka vaikeaa, eikä voi edes hymyillä.

Haluaisin soittaa viululla Nightwishin While your lips are still red-biisin. Ja tän Queen of the Damned leffan synkkääkin synkemmän mustalaisviulun:

Ihailen myös Lindsey Stirlingia, hip hop viulunistia. Jos et tunne niin kuuntele tämä:

Realistisempi, mutta ei silti helppo välitavoite omaan viulu-haaveeseeni on ensin ottaa se huilu taas kauniiseen käteen ja kattoa mitä siitä seuraa. Haluaisin soittaa huilullani Nightwishin Islander-biisin, ja yhdistää siihen tankoilua.

http://www.25northdance.com/files/8113/4480/7024/Madi_Split3.jpg

2. Haluaisin kokea, miltä tuntuu spagaatti.
Tähän asti utopistinen asia, näillä leveyksillä ja kireyksillä. Mä olen jokseenkin siinä luulossa, että mun sivuspagaatti voisi olla lähellä. We'll see… Haluan kuitenkin lisätä, että spagaattielämykseksi ei lasketa, jos esim liukastun ja revähdän spagaattiin. :D
Tähän samaan syssyyn vois todeta, et ois tosi jännä kokea, miltä tuntuu jos on näkyvä six pack. Sitä mä en kaikkien näiden kokeilujeni myötä usko saavuttavani, ei taida olla mun kropalle mahdollista, enkä uhraa terveyttäni siihen tiukkaan ja epäterveelliseen vääntöön mitä se tuntuisi vaativan.

Googlettelin, ja löyty tämmösiä kammotuksia. Huh huh… En ota näitä mun ostoslistaan...

kuva

kuva

3. Benji-hyppy. 
En tiiä oikeesti, siis ihan aikusten oikeesti tahdonko. Mulla on vähän semmonen korkeen paikan kammo. Tää liittynee ehkä enemmän siihen sitten, että voittaa ittensä. Reach outside your box, on mottoni elämässä.
Jokunen vuosi takaperin olin Kanarialla eksän kanssa ja mentiin vesipuistoon. Siellä oli altaaseen pieni torni, oisko ollu tiputusta parisen metriä jos sitäkään. Jäin ihan jumiin sinne reunalle. Lapsia kulki siitä vierestäni hyppäämään jo ties monettako kertaa samat naperot ja ne alko jo jutella mulle kuka milläki kielellä että etkö sä uskalla. No hitto en! :D Se tuntu siinä reunalla niin hiton korkeelta. Jotkut irkku-lapset alko jo altaan reunalta kannustaa, sitten oli jo ihan pakko käpertyä omaan sisäiseen pallooni, ja… kävellä pois siitä tornista…. Voi kettu ku se torni näytti niin pieneltä sitten ku käännyin maasta kattomaan sitä päin. Ihan naurettavan pieni…
Toinen setti oli Bahaman risteilylaivalla kiipeilytorni. En oo aiemmin kiivenny minnekään. Mua ennen sinne ylös asti veti lapset niinku pienet Spidermanit, ja mulla alko puntti tutista puolivälissä. Pakko oli kiivetä, siis ihan pakko. Myöhemmin yks kiipeilevä kaveri psykakaveri sano, että siinä kohtaa ku se kuolemanpelko tulee, niin sen jälkeen voi sitten vaan jatkaa kiipeämistä sen pelon kanssa, koska ei se siitä minnekään lähe eikä se kyllä pahenekaan. Senkus nykii vaan ylemmäs siitä huolimatta. No niinhän se tietysti on. Eteenpäin, sano mummo lumessa!
Tankoillessa mulla on ihan ikiomat hubbailut tän kammoni kanssa. Supermies ylhäältä tangosta, voi että sentäs ku on kivaa….

Bonus: Mä voisin asua Lapissa. Oisin jonku poromiehen vaimo, ja vaeltaisin jänkhällä. Perustaisin jonnekin oman pienen tankostudion, jossa sais käydä vaikka yks oppilas kerrallaan jos enempää ei oo tuloillaan. Enemmän tunne- kuin rahajuttu. Se ois jossain missä isoista ikkunoista näkyis upea arktinen maisema. Sinne mahtus useempi tanko, ja rengas, ja mitä vielä. Mun utopiassa lähistöllä asuis myös kavereita. Se ois semmonen kupla, niinku oma pieni maailma. Mä voisin tehä psykologin hommia vaikka Skypen välityksellä jos asiakkaita ei oo face-to-face tarpeeks :D Tai sitten mä hankkisin pienoislentokonekortin ja lentäisin asiakkaiden luokse ympäri Lappia mun vesitasolla :D Tää oli bonusvastaus, koska tää on niin utopistinen, ja toisekseen koska Kuusamosta kotoisin ollessani joku voisi laskea sen jo "toteutuneeksi" monilta osiltaan.

Kuusamosta tänä kesänä

Sitten, mä saan haastaa! Uuuhhuuh :D

Pistän kiertoon:
Saijalle Dancing as Fast as I can
Ewylle All you need is love, and a dog
Annikalla Life á la Annika

Perustelut on yksinkertaiset. Livenä tuntemiani/tapaamiani tankoilijoita :P

Happy Halloween!

Kuopion tankoilijoiden halloween tuli viime viikonloppuna.

Oltiin lämpän mudossa treenattu Michael Jacksonin Thriller-biisin koreota ja järkkäsin sitten Hytkeelle meiän porukalle Halloween-get-togetherit viime lauantaille. Pukeuduttiin kuka mitenkin ja ideana oli syödä nyyttärimeiningillä, hengailla, hubbailla, kuvata kuvia ja filmata Thriller videolle.

Videon peruskoreo oli siis sinänsä tuttu, mutta ei varsinaisesti treenattu. Tanko-osuudetkin tuli sitä mukaa, kun kukakin keksi tehdä jotain. Improa siksi, ettei tästä tulisi mikään tiukan väännön produktio, vaan homma pysyisi rentona. Vähän sitä kyllä söi se, että osa osallistujista oli kovalla kiireellä liikkeellä, niin pikkasen tuli ylimääräistä hutiloitua. Mutta ei siis todellakaan mikään loppuunsahiottu esitys, joten eipäs katsella turhan tarkkaan meneekö koreot kohdilleen :D

Kiss my haba! 

Mutta sitten se siitä rentoutui meininki pikkuhiljaa, kiireisempien lähdettyä jäätiin vielä jammailemaan. Näytin tytöille miten pyöritetään poi-palloja ja otettiin läjä kuvia itselaukaisimella. Sen yleisen päättömän pöllöilyn lisäksi siis :)

Ja viimein, tässä on video! :)






Sitten on tämmönen häiriintyny "sarjakuva" zombin ruokinnasta :D

......

Goooh!!!

Ööööööyyyy, lihaaa!

Huuuuuu! Uskomatonta...

So precious..

Yksi varvas, kaksi varvas....

So pretty....

GaaaaAAAAaaHHH!!

Semmosta :D


Bussissa Kuusamoon väkersin tuon videon. Menihän se silleenki, matka. Kuusamossa on ihan täysverinen talvi meneillään. Äiti ruokkii lintuja ikkunalaudalta, ja siinä käy tämmönen söpö kurrekin :)
Tälleen niinku asiasta kukkaruukkuun :D

Mums mums!

Sit piilotellaan pähkinöitä lumeen :P