Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

tiistai 31. joulukuuta 2013

Lajitesti: CrossTraining, CrossFit or whatever

Jo jonkun aikaa olen pohtinut, että pitäisi testata tätä niin paljon hypetettyä CrossFittiä. Laji, joka on jopa vienyt mennessään joitain tankoilijoita. Ehkä niitä, jotka on jo tankoilleet jonkin aikaa ja alkaneet kaivata jotain lisähaastetta, ja missä pääsee hyödyntämään tankoillessa vahvistettuja lihaksia. CrossFitin kylkeen ei sitten varmaan jaksakaan niin paljon höntsäillä enää muissa lajeissa, jos sitä tosissaan tekee.

Pitää heti tähdentää tähän alkuun, että en käynyt missään oikeassa CrossFitissä, enkä missään oikeassa asiaan vihkiytyneessä salissa. Olin ihan kuntokeskuksen omassa crossfit-simulaattorissa, joka oli nimetty Crosstrainingiksi. Close enough, tai sitten ei ollenkaan. Ei mitään tietoa, onko crossfit jokin lisensoitu juttu, tai mimmoset puitteet ja ohjauskoulutukset pitää olla, että se ois oikeesti sitä. Mutta siis, tämä arvioni ei perustu siihen one and only-crossfitiin :)

Oon suhtautunut kyseiseen lajiin aika varauksellisesti. Lähtökohtaisesti en tykkää ajatuksesta, että kilpaillaan, oli se sitten aikaa tai toisia vastaan. Kiirelajit ei sovi mulle. Sen sivutuotteena tulee se karmein asia, eli persiilleen lentävä tekniikka. Painoja nostellaan oksennus kurkussa ja huimaaki jo, mut sinne vaan ne pulkan narut kohti kattoa puntit käsissä vaappuen, ku vielä on niin ja niin monta toistoa jäljellä ja kello tikittää ja muut on jo seuraavassa liikkeessä menossa.

Tiedän, että tämä ei ole oikea crossfit mikä on tässä videossa, oon vaan kerran tähän törmänny ja se vaan jaksaa tulla aina mieleen ku mietin tätä lajia, sori :D Oli tämä CrossFitiä tai ei niin pahaa tekee kuitenkin katsoa, siis oikeasti:

Toinen esimerkki on joltain crossfit-blogaajalta, joka vaikuttaa asiansa osaavalta. Tässä pätkässä perustellaan, miksi hän ei opeta ihmisille kippaamalla leuanvetoja. Voiko tästä päätellä, että jossain siis kippaillaan leukoihin? Lue ihmeessä, vaikket leukoja vetäisikään, koska tässä on hyvin kuvattu vähän olkapään fysiikkaa, mikä on tankoilijallekin elintärkeää.
http://21crossfit.com/2013/08/19/why-i-havent-taught-you-to-kip/


Nuorempana harrastin karatea ja niin kivaa ku se oliki niin inhosin niitä kovia lihaskuntopätkiä, joihin yhdistyi aerobinen nopea vauhti(peruskunnon hakua lattialla ja salia ympäri juosten jne). Tuli oikeasti huono olo, eikä se ole mulle se pointti, miksi liikuntaa harrastetaan. Sen jälkeen sanotaan olevan tosi hyvä fiilis, kun kroppa on käynyt "rajoilla". No empä tiiä, mulla yleensä jää vaan syke jonnekki omiin sfääreihinsä ja ahdistaa. Yläasteella juoksutestissä en suostunut luovuttamaan en sitten kirveelläkään, ja sain toki ne parhaat pisteet, mutta kotona lyhistyin sitten suihkuun, oli sinne asti mennessäkin vielä niin hirveä olo. Omaa typeryyttähän tämä tietysti on, eikä mitään muuta.

Eilisessä treenissä oli 20-25minuutin sykintä, joka sisälsi kahvakuulalla kyykkäilyä, työntöjä, ja heilautusta, sitten vatsat ja punnerrukset, sitten steppilaudalla boxhyppyjä ja askellusta. Ei tuossa järjestyksessä. Ja kaikkea 50kpl. Tänään on niska niin jumissa, että päähän päätynee ehkä puolet sinne kuuluvasta verimäärästä. Ranteet on ihan hellänä. Ei noissa liikkeissä mitään, mutta kun se vauhti. Kun pitää ehtiä siihen kelloon. Mä en siitä ensin välittäny tuon taivaallista, ajattelin että siinähän huutelet niitä minuutteja, minä teen nää sitten ku teen. Mut vätystelemään ei saa alkaa. Ja lopussa aloin kiriä. Tulin ensimmäisenä meiän pienestä porukasta maaliin, millä ei toki oo mitään väliä.

Toimii mun mielestä yleiskunnon kohottajana ja varmaan rasvanpolttoonki, ehkä. Mut se lihasvoima pitää hakea sit muualta, ja varmaan siinä varsinaisessa crossfitissä jotain voimajuttuja onkin. Se oli tehokas treeni, ja ajanee varmaan asiansa, mut ei se mua kyllä kiinnosta. Tehtävät liikkeet ei sisällä mitään hauskaa, mikä sais innostumaan. En motivoidu kellosta, vaan stressaannun. Inhoon kun tekniikka rapisee ja silti vaan jatketaan, ja vaikka pitäski tauon niin se ei siitä muutu mihinkään, hetkeksi ehkä paranee. Mulle kun on muualla opetettu, että liikkeen toisto tulee lopettaa kun ei jaksa enää tai kun tekniikka alkaa kärsiä.

Olisin kyllä valmis testaamaan sitä aitoa CrossFitiä, ku siinä ois jotain renkaita ja tämmöstä, jännää. Mistä ehkä oppiskin jotain uusia hienoja liikkeitä, jos semmosta siis crossfitissä ehtii treenata, siis rauhassa tekniikkaa. Se kun ei muuten muuta sitä miksikään, että kellon kanssa pelleillään edelleen, vauhti on kova, tekniikka on tai ei ole, ja kilpailun tuntu on ilmassa. Kaikki respekti kyllä tämän oikean crossfitin taitajille, oonhan mä nähny niitä hienoja videoita, jotka on tosi taidokkaita! Ja harrastajien tiukat kropat, ei niitä kipeetä tee katsella, paitsi jos tulee kateelliseksi :D Ilman kelloa ja vain innostavia liikkeitä tehden voisin minäkin innostua :)

Loppuun hyvä video, jossa joku guru jostain kertoo vähän ajatuksiaan. Filosofisempi maailmaa syleilevä lyhyt video, ei vaadi ajatusta, joten ihan rohkeasti katsomaan :) Tää on joku tyyppi, jolla näyttäs olevan liikehdintä hallussa, ja sydän mukana. Tykkään näistä ajatuksista, että liike on se pääasia, ihan sama mitä tekee, kunhan käyttää kehoaan miellyttävällä tavalla. Monta tietä vie Roomaan jne. Tämä mies ei harrasta mitään tiettyä, se vaan liikkuu.

Minä lähden liikuttamaan itseäni nyt värjäämään hiukset, ja valmistautumaan muutenki iltaan. Valmistautumaan vanhenemiseen, joka koittaa vääjäämättä tässä tulevan yön tunteina.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Tankovuosi 2013 ja uudet lupaukset

Blogi täyttää tänä joulun välipäivinä yksi vuotta! Mamma on ylpee, oma pieni blogivauveli ^^
Kuva


Hirveän kivaa on ollut tämän parissa, ja ihana kun on siunaantunut mukavia lukijoitakin :)


Vuosi sitten kuvailin tankotavoitteeni vuodelle 2013 seuraavasti(violetilla nyt lisätyt kommentit):

  • -Spagaatti. (vähän pelottaa jopa ku oon ihan mahottoman jäykkä.... Mulle tulee identiteettikriisi jos saan tän....) Höhö :D Ei todellakaaan :D Ei näillä leveyksillä :D Identiteetti pysyy yhä ehjänä :D
Marraskuu 2013
  • -perhosfobia pois, eli rento perhonen ja toukka. Check!! (Tästähän menin ylikin, kun saan Ayshan.)
Kesällä se muthaf*ckah kasvoi jatkettuun asti!

  • -sujuva takanoja. (Noooh, mikä nyt on sujuva, vihaan sitä edelleen, mutta se menee aina.) Sanon, että semicheck!!
  • -jatkaa inverttiprojektia (tää nyt toki tulee ihan automaattisesti koko ajan). (Olen tänä vuonna tehnyt paljon havaintoja erilaisista invertoinneista, siis sen päälle, että vain tavalliseen tapaan lantio tangon edessä invertoi ja ilmainvertoi.) Joten ehdoton Check!! Ja homma jatkuu!
  • -oisko liian hurjaa vuodessa voida käsien varassa kiikkua tanko ylös? Saahan sitä yrittää Very Happy (Nyt en kyllä tiedä mikä on tämän tilanne, enkä ole nyt tankojen lähelläkään päästäkseni testaamaan. En kuitenkaan usko, koska epäilen pääseväni noin puoliväliin.) Eli 1/2 Check!
  • -olkanousu, siis ihan vaikka yksiki asiallinen. Check!! Jatketaan ilmaolkanousuun.
  • -käsilläseisonta, vakaa semmonen,ihan missä tahansa variaatiossaan +ilman fobiaa Very Happy (Hmm... En aina pääse siihen seinääkään vasten, joten en sano check. Ja se vieläkin pelottaa. Mutta jaksan kyllä olla siinä, sitten kun siihen pääsen.) Nytkähdys-check.
Ensimmäisiä Ayshoja. Lokakuu 2013.

Vuodelle 2014 kirjaan seuraavat tavoitteet:

  • Jatka inverttien siistimistä ja eri variaatioiden opettelua.
  • Voimista olkanousua ja sen variaatioita+ilmaolkanousu. Kun voimaa alkaa löytyä, kehitä Planchea (vaakatasossa oleminen)
  • Spagaattiprojekti jatkukoon, sama mikä niistä.
  • 100% Aysha joka otteella, joka yrittämällä. Ja variaatiot(straight edge, ja tiiä jos loppuvuonna vähän kokeilis jo miltä tuntuu Iron-X.)
  • Nyt sinne kattoon asti käsien varassa kiipeämällä!
  • 5 puhdasta leuanvetoa (eli suorilta käsiltä).
  • Dat damn Allegra...
  • Käsilläseisonta vakaaksi, ja vasten tankoa. Vähemmällä fobialla.
  • Silta, nätti semmonen, ilman että sattuu aina ranteisiin koska hartiat ei anna periksi.
  • Pysyvä kädetön Cupido eli Hummingbird eli Kolibri. Oon yrittäny aina luomuna, mut jalat on siihen liian hikiset. Tää on niitä ekoja mitä opin jo aikoja sitten, ja sit se katosi.
  • Väärän puolen kaksonen ja supermies ja cupido ja perhonen ja josko ne ayshatki menis väärältäki, osa ku on nyttenki vähän kuka miltäki puolen.
  • Työstä Deadliftejä.
  • Panosta suorin jaloin invertointiin, vaikka miten väsyttäisi.
Kevät 2012(!). Kolibri, missä oot?!?!

Silta, lokakuu 2013. Gotta love that olkapääkulma...

On tosi aiheellista itse kullakin pysähtyä ja miettiä omaa vuottaan. Itse aloitin tämän vuoden osaamatta tehdä perhosta, ja nyt teen sitä jo vakaasti jatkettuna, ja saan ayshat noin 80% ajasta. Ja olen siirtynyt ohjaamaan, mistä voidaan olla montaa mieltä onko se nyt hyvä juttu vai mikä juttu se on. On kuitenkin asioita, joiden huomaan kulkevan mukana lähes muuttumattomina, kuten nämä liikkuvuus/venyvyysjutut. Vanhako sitä jo on, ettei se oikein irtoa, vai mikä häh.

Kaiken kaikkiaan tarkoitukseni on antaa itselleni vähän arvostusta siitä edistyksestä mitä tässä on tullut tehtyä. Usein sitä kokee itsensä niin kyvyttömäksi, koska treenaa aina asioita mitä ei osaa. Syntyy harha, ja tulee mollattua itseään. Ei sillä, etteikö mussa olisi paljonkin vikaa ja välillä meno on melko, ellei erittäinkin, kömpelöä. Mutta mitäpä siitä, kun tärkeämpää kuitenkin on se matka, eikä se päämäärä. Se oppiminen on loppujen lopuksi kuitenkin se tyydyttävä kohta, ei niinkään se että osaa aivan kaiken ja voi ruveta lekottelemaan laakereillaan tai keksimään jotain muuta täytettä elämäänsä. Paitsi jos oot superhyvä ja voit alkaa kiertää ympäri maailmaa. Koskaanhan ei tietysti valmiita olla, kukaan meistä :)
Deadliftin alku. Valmiina seuraavaan askeleeseen, alkaa lantion keräys eli jalat
syliin.
Tässä näkyy vuoden 2013 HeiaHeia. Treenimääriä on paikoitellen todella paljon, välillä paljon vähemmän. Kesä piti levätä, koska aloin sairastella joka kuukausi. Mutta se kannatti, koska viimeisin flunssa oli syyskuussa ja jos nyt vielä pari päivää jaksan niin koko loppuvuosi meni olematta kipeä. Vuoteen 2013 mahtui 7 flunssaa. Eli kroppa on ollut aika kovilla. Tankoa vuoteen 120 kertaa, ja salia 67. Siihen päälle tanko-ohjaukset, ja jokunen tanssikerta muita tansseja. Taskuun jäi se 3kg lihasta ja läjä muistoja :)

Liikunnasta on kuitenkin tykätty, vaikeuksista huolimatta, ja fiilis on aina ollut huikea. Syksyllä ei ollut montaa salikertaa, pelkkää tankoa vaan. Sekin vähän tympäisi, koska siihen tankoilumassaan mahtui monta vähän väkinäistä treeniä. Onneksi rakkaus lajiin kuitenkin kantaa, eikä se sinänsä silti ihan totaalista pakkoa ole. Vuodessa oli myös monta innostavaa workshoppia sekä Suomessa että Espanjassa ja tuli kokeiltua kaikkea uutta, myös tankoon liittymätöntä :)


Huomaan tästä sen, että joskus oman olotilan oikeasti ymmärtää vasta jonkun ajan kuluttua. Sillon kun sairastelin en silti kokenut olevani kovin piipussa. Ymmärrän sen nyt, että ei ihmekään jos olin kipeänä tai jos välillä ei jaksanut. Kovasti salitreenien seassa tankoillessa tuntui tosi usein siltä, että se on kaksi nostoa ja mä oon ihan done, kädet ihan löpönä. Liika vain on liikaa. Ensi vuodelle harkitsin, että ilmoittautusin jazz-tanssiin ja balettiin Kuopion Tanssiopistolle vai mikä olikaan, mutta pelkään jos se ei sitten maistu tai alkaa painaa töppönen taas. Mieli kyllä jaksaisi, mutta kroppaa täytyy kunnioittaa. Ei se ole laiskaa, jos ei napostele aina tuo liikunta, se voi olla kehon tapa kertoa, että nyt riittää. Motivaatio alkaa myös hukkumaan, mikä on merkki ylitreenauksesta. En halua semmoseen vajota, ja sen vuoksi ensi vuonna joidenkin asioiden täytyy olla eri tavalla ensi vuonna kuin mitä oli tänä vuonna.



Tässä on mun tankovuosi videona. Tämä video ei ole kasa niitä hiotuimpia pätkiä, vaan moni näistä on aidosti joko ihan ensimmäinen tai vähintään alle viides jotenkuten onnistunut yritys kuhunkin temppuun. Sen vuoksi tekniikka ei ole kovin nättiä. Tää on taas näitä fiilispätkiä :)


Olen ihan positiivisena ensi vuoden suhteen. Toivon, että se on vähän kepeämpi vuosi, että saisin treenata enemmän itseänikin varten, eikä vain ohjauksia, ja treenata muutakin kuin tankoa. Valmentaja tekee sen tankotanssijan saliohjelman mulle, ja haluaisin sitä ihan tosissani toteuttaakin. Lihatalkoisiin :) Sain Kuusamosta alennusmyynneistä törkeen halvalla Fastin HT-R-proteiinia 2 pussia. Kuvauksessa lukee, että kovaa treenaavalle, jolla on jo iso lihasmassa. Eli siis minähän se, ehdottomasti, vastaan kuvausta :D Tunsin kyllä tässä joululomilla salimotivaation kipuavan, ku nuo pussukat huuteli mulle hyllystä :P
mums mums :P
Summatakseni tämän lätinän yhdeksi lupaukseksi itselleni, niin:

  • Vuonna 2014, kuuntele omaa kroppaasi ja mieltäsi ja tee just niin kuin itse haluat ja mikä tuntuu hyvältä just sinusta. Etene hitaasti ja nauttien matkasta :)


Maailmalla on kans oltu ahkeria:
Näitä en kuitenkaan ota tavoitteekseni, not gonna happen :D

Mikäli sulla, lukijana, sattuisi olemaan jokin toivomus blogini sisällön suhteen, niin mielelläni kuulisin :) Mitä on kiva lukea? Enemmän sitä, vähemmän tuota?

ps. koko vuoden suosituin hakusana blogiini on sanalla Nuuskamuikkunen. Koska mun yks kuva sisälsi pumpatun nuuskamuikkusen. Ihan sama mitä oon koko vuoden sen jälkeen blogiini kirjoittanut, kun ainoastaan nuuskamuikkusella on ollut oikeasti tilastollisesti merkitystä. God damnit :D 

torstai 26. joulukuuta 2013

Merry Christmas!

Tämän joulun mausteena toimi siis vaihtarikaveri Texasista. Joshiin eli Jussiin ootte tutustunu jo mun kesäisissä postauksissa. Jussi on ollut nyt Suomessa puoli vuotta, Tampereella, opiskelemassa Venäjää. Suomalaiset ei kuulemma suhtaudu kovin kivasti Venäjän opiskeluun, aika moni tulee päin naamaa sanomaan, että vihaa Venäjää. Mielenkiintosta. Ymmärrän kyllä sinänsä miksi, mut onhan se vähän tökeröä haukkua toisen pääainetta. Alkoholikulttuuriin se on kans jo tutustunut, mut vähän se silti ahdistaa, kun juoppoja tuntuu olevan joka kulmalla. Pimeys meinaa ottaa osansa ja hinnat on korkeet, mutta luonnosta se nauttii, raikkaudesta.

Mutta se siitä! Olin siis ensin Helsingissä koulutuksessa, ja hyppäsin yöjunaan. Josh hyppäsi kyytiin Tampereelta, ja ajeltiin yö Rovaniemellä, jossa mun vanhemmat oli vastassa. Käytiin moikkaamassa Joulupukkia. Jonotkaan ei Joulupukin pajakylässä olleet pahat, potentiaalia olis varmasti ollut mut vartissa selvittiin :)
Pukki omassa pajakylässään. Ihana, söötti vanha mies <3. 
Sanoin pukille, kun tuossa istuttiin, että "You're so sweet!" Oletan sen lisänneen lahjasaldoani merkittävästi ^^
Ehtihän se pukki meitä vastaan jo junalle!
Pajakylä on niin ihana paikka. Tykkään ihan hirveesti. Siellä on aina niin ihana tunnelma, huolimatta turistimääristä.








Jussi postittaa Joulupukin postista vanhemmilleen.

Kirjeitä Joulupukille maailman eri kolkista.




Sieltäpä sitten huristeltiin Kuusamoon. Maanantaina kävin vielä vähän jouluostoksilla meidän hypermegamarketeissa. Jussi piti viedä jouluaterialle Heseen.

Siinä on mitä Jussi söi. Ja hamppari vielä. How lovely :D

Pottu on koko tän kaks viikkoa taas kytänny lintuja ja oravia, ihan väsyksiin asti.

Mä tein päästä keksityn proteiini-raakasuklaa-mössön. Tuossa kupissa se näyttää ihan maksalaatikolta...

Mutta yllättävän hyvää oli!! Riisiprodea, munaa, perunajauhoa, kookosöljyä ja suklaajauhetta ja suklaasteviaa.
Kuusamo on näitä Suomen ehdottomia lumivarmoja alueita. Varmemmin meillä on lunta kuin mitä esimerkiksi Rovaniemellä, saatikka Kemissä ja Torniossa. Silti ei olla Lappia hallinnollisesti, mutta kaikin muutoin kyllä ollaan. Tällainen näkymä oli mun mummolan huoneestani:



Laitetaan joka vuosi meiän sisäänajomäkeen kynttiläkuja. Tässä Jussi auttaa äitiä sytyttämään kynttilät.



Kylätoimikunnan Amerikan tyylinen "Tarvitsemme sinua!"-ilmoitus :)


Äitin kesäkeittiö


Jussillehan piti sitten opettaa, miten lumitöitä tehdään. Ensin otettiin käyttöön kola. Pihat oli jo siistitty, niin keksittiin sitten, että Jussi tehkööt lumihankeen kehän. Tuumasta sitten toimeen.
 Sinne se Jenkki puskee, lumihankeen. Kolan käsittelykin on yllättävästi ihan taitolaji, mutta sen onneksi oppii aika nopeasti. Jotain hahmottamistaitoja lumen kanssa touhuaminenkin vaatii, ei teksasilainen heti hahmota, miten sitä käsitellään ja minne sitä kannattaisi työntää.

Sit hiottiin yksityiskohdat lapiolla.



 Kipusin yläkertaan ottamaan kuvia. Siellä se poika hikoili :D

Kovan työnteon jälkeen siirryttiin sitten leikkiosuuteen. Meillä on pihapiirissä kohtalaisen pitkä mäki,  jossa ehtii saada ihan hyvät vauhdit. Tässä on poika ensimmäistä kertaa pulkkamäessä.
Siinä se poika miettii syntyjä syviä, ufolla. Ennen kuin lähtee matkaan.

Siellä mennään!
 Jussilla on joku outo fiksaatio Home Alone elokuviin. Katoin sen kanssa ykkösen ja vitosen, ja sitten kun se pyysi kattomaan vielä kolmosen, kävi ilmi, että se on kattonu ne kaikki jo 4-5 kertaa tässä kuussa. No siihen loppu mun kohteliaisuus, ne on hyviä leffoja mut enough is enough ja katoin sitä kieroon samalla ku kieltäydyin. Toistelkoot niitä vuorosanoja ihan ilman minua :D No oon mä silti joka ilta pätkittäin kattonu, ku oon Jussin huoneen lattialla venytelly. Oon ollu ahkerana spagaattivenytysten kanssa tällä viikolla.
Ulkosauna
 Jouluaattoon kuuluu olennaisesti kirkko. Ollaan säännöllisiä kirkossa kävijöitä: joka joulu, like clockwork! Ja kyllä, olin niin tahditon, että kuvasin kirkossa :D Alla siis kuvatodistetta Jussin äidille, että kirkossa oltiin :)


Jussihan ei ole uskonnollinen, mutta ei ole hennonnut kertoa sitä äidilleen. Käylän kirkko kyseessä.

Kirkosta tultua Jussi lukea luikautti meille ekan kappaleen jouluevankeliumista.

Tässä pikkuinen video, missä Jussi demonstroi Texasilaisen kykyä laskea mäkeä ja kaatua yhdellä matkalla 3 kertaa. Sitten luetaan suomea, ja lopuksi tiputetaan lumipallolla lunta katolta.

Jussin vanhempien mielestä sillä on outoja kavereita ja tässä olettamuksessa olen kuulemma se lippulaiva kaikkine tankotansseineen. Kerroinki Jussille, että mun blogin kautta jokunen suomalainen tankotanssija sen saattaa tietää. Mikä julkkis! :D

Mulle tässä Jussin vierailussa on taas kirkastunut, miten hirveen tärkeänä mä pidän terveellistä elämää. Kirkkain silmin se söi kaakaota toissapäivänä ja väitti sitä terveellisimmäksi ruuaksi ikinä. Sitten ku me väitellään näistä jutuista, mulla häiritsee ihan hirveästi, että se tuntuu oikeasti luulevan, että hän on terveyden perikuva, vaikka syö pelkkää sokeria, kovaa rasvaa ja höttöhiilaria, eikä yhtään kasviksia tai hedelmiä, eikä edes vitamiinilisiä, koska mehusta saa kuulemma kaiken tarvittavan. Voisin sietää sen, jos se sanois, että hän tietää olevansa vähän huonoilla teillä, mutta mun järki meinaa lentää ikkunasta kun se tosiaan on sitä mieltä, että hyvin menee.

Texasilaisen kontribuutio meiän jouluun: Jos annat kortin, se tulee kuusen oksille. Noin muutoin Jussi oli sitä mieltä, että tämä oli joulumaisin joulu mitä hänellä on ikinä ollut.


Seuraavien kuvien sukat on mun mummon tekemät. Näitä on muutamat vanhat parit meiän uunin päällä, ja sitten näin näitä kotiseutumuseossa, johon on kerätty vanhoja talonpoikaisesineitä ja rakennuksia 1800 ja 1900-luvulta. Pyysin sitten mummolta näitä joululahjaksi meille molemmille, ja se vähän äkisi, että ne on vaikeet ja pitäisi opetella. No mummolla ei onneksi ole kauheesti ajasta uupeloa, joten ei muuta ku sukkapuikot laulamaan! :)

Siinäpä sit oltiin, sukkinemme. Huomautan, että omien sukkieni alla on housut, ja sanon tämän siksi, koska mun jalat näyttää tuossa kuvassa ihan ekstrajoulukinkuilta :D


Oon myös nyt niin vanha, että sain lahjaksi pinkit Reinot, ja olin ihan tyytyväinen :D Ostin myös Helsingistä itselleni lahjoja, jotka äiti paketoi. Ostin siis muillekkin, mutta kerta ostin itsellenikin niin sama se oli laittaa kuusen alle, ja itse asiassa niitä aukoessani olin jo unohtanut osan. Joten täydestä meni :D Ja itse olin tilannut yhden lasten ja nuorten kognitiivisen terapian työkirjan, ja sitä oon nyt tosissani opiskellut, koko kirja on kohta täynnä merkintöjä! Oon jopa vähän ylpeä itsestäni, en oo pitkään aikaan osannu tälleen opiskella.


Pottu sai lahjaksi karvaisen ketun vähän raisumpaa leikkiä varten. Jussille minä annoin lahjaksi poron taljan. Löysin sen netistä halvalla ja Jussi olisi ostanut sen itse kalliimmalla jostain. Pottu, kissa, meni ihan bananas tuosta taljasta ja se ei ois millään saanu siitä tarpeekseen. Lahjakateus oli käsin kosketeltavissa, naamasta näki, että pieni oli sitä mieltä, että nyt taisi mennä pukilla lahjojen saajat sekaisin!


 Pitänee ostaa joskus tuolle reppanalle ihan oma talja nuuskittavaksi ja pyörittäväksi. Tartte sitten kuikuilla vieraisiin taljoihin :)


Tänä jouluna ylitin itseni ruokapöydässä. Muistan lapsena olleeni nirsompi syömään, mutta jo nuorena koulutin itseni tahallani banaaneihin ja paprikaan. Inhosin yli kaiken jouluruokia, osaksi siksi, että olin ihan hirveä stressivatsa ja joulu aina jännitti, joten ahdisti kun jatkuvasti oltiin syömässä ja ruoka ei miellyttänyt. Nyt aikuisiällä koen vaikeuksia tosissani vain homejuuston kanssa. Nyt sitten otin sitä uhallakin haarukalle köntin ja söin menemään. Kinkun kanssa se oli jo ihan hyvääkin, yksistään vähän turhan tujua. Mutta alas meni! Victory!


 Me ei olla kauheen tyylilyylejä. Maalaisjoulu, jossa ei monikaan väri tai esine kohtaa toisen kanssa. Kankaatkin on ties kuinka vanhoja. Mut tunnelmallista se silti on.



Kaikkien blogeissa on aina kynttilälyhdyn kuva. Tässäpä tämä pakollinen osallistumiseni siihen aiheeseen.

Semmosta joulua :) Välipäivinä oltas kyllä tehty kans juttuja, mut lämpötilat tippu ja tuuli koveni. Tämän takia maasta tuli jäistä ja vettä tuli taivaalta vaakatasossa. Jotenka ei sitten voitu pilkkiä tai käydä hiihtämässä.