Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

perjantai 31. tammikuuta 2014

Walk a mile in dancing shoes

Russian Pole Fish

I can has them Stripper Shoes!

Sillon kun oli se Tampereen PoleAcademyn Nannan strip-workshop, multa hajosi mun lempparit nätit  mustat korkkarit, joita en ole onnistunut korvaamaan millään. Siitä jäi kuitenkin ajatus kytemään, että vaikka korkkareita tulee käytettyä tankoillessa käytännössä.. öö.. ei koskaan? Niin pitäähän näitä hienoja ja usein toistuvia tilanteita varten olla popot olemassa! Kai nyt jokaisella naisella tanssikorkkarit pitää olla, right?

Ensin oli ajatus ostaa semmoiset läpinäkyvät. Päädyin Boutique LouLoun sivuille ja kas, ihan normihintaiset kengät ja ymmärtääkseni Pleaserit on tosi laadukkaita, ainakin näen niitä sekä Bikini Fitness-kisaajilla että tankoilijoilla ja jos ne tankoa kestää ne kestää mitä vaan.

Kiss 206

Sittenhän siinä selatessa kävi niin, että törmäsin myös vähän niinkuin tutumpiin kenkuleihin. Oon jo pitkään ihastellut Michelly Shimmyn paljon käytössä olevia nilkkureita. Sitten kun ne tuli vastaan, niin pakko oli tilata! Nekin sain LouLoun kautta. 

kuva
kuva
Sen verran ehdin törmätä oman lähes käyttämättömän kotitankoni kanssa, että aivan julmetun hyvä pito näillä nilkkureilla tankoon! Ilmankos se Shimmyki näillä usein liitelee, pito oli ku kärpäspaperiin!






















Spiky 1018


Senkin ehdin testata, että henkihän näillä on hädässä aika helposti, molemmilla. Oon tottunu kävelemään korkeillakin korkkareilla, mutta en plattareilla. Mulla on kuitenkin hyvä tasapaino, että enpä usko tuon olevan ongelma. Sit seuraavaksi pitäs kerätä rohkeutta, että näitä oikeasti käyttäisi. On jotenkin sen verran asennemonot, että ei ihan silloin onnistu näitä pitää, kun tulee "nurkissa hiiviskely"-olo :D

Vaan enpä olis jokunen vuosi sitten uskonut, että minulla on joskus tämmöiset ja ihan omasta vapaasta tahdosta! Niin kovin kovin naisellista :D

Enpä minä näiden kenkien myötä yhtään sen slinkympi oo, enkä tuu olemaankaan. Mutta kuten jo olen aiemmin sanonut, niin pidän tietyllä tapaa kaikista tyyleistä, ja niillä leikkiminen on hauskaa. Siksi nämäkin kenkulit. Mielenkiintoa ja väriä :) Hetken nimittäin mietin, että sanonko näin julkisesti edes omistavani tämmöiset, koska psykologius. Huolena, että joku ymmärtää asian väärin. Mutta päädyinpä kertomaan sen silti, koska jos jollain kiristää vanne päästä, en halua että se olen ainakaan minä! :)

Aina ku mulle, mamille, tulee pakettia, niin se on siitä kivaa, että ihan sama mikä sisältö niin sekä minä että Pottu saadaan siitä osamme. Pahvilaatikot ei tässä taloudessa ole turhakkeita :)

Kyykkyhaastekin voi hyvin, kolmas päivä menossa. Oon tätäkin kirjoitellessa istunut kyykyssä. Välillä otan tangosta tukea. Tuntuu hyvältä mun kääpiö-akilleksissa, johan tässä ihan jännän äärellä ollaan, että auttaako tämä jopa.

Tänään oltiin taas tankofit-tunnilla. Viime viikolla se veti vatsat ihanasti kolmeksi päiväksi kipeeks, saas nähä miten tällä kertaa menee.

Ja nyt oon käynyt 3 kertaa baletissa ja 2 kertaa jazzissa. Oon siis käytännössä jo puoliammattilainen! Tänä keväänä tuntuu jotenkin kiinnostavan nää kevyemmät hifistelylajit enemmän kuin itse tankoilu. Mikä ei ole yllätys ottaen huomioon millainen syksy mulla oli...

Ja loppuun tässä taas tämmönen "terveisiä Savosta"-kuva. Never normal :D Ja oma oloni on kuin uudestisyntyneellä! :D


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Uusi kuntomesta, kyykkyhaastetta ja lastenistuimen psykoterapiaa

Tänään meidän porukka kävi hankkimassa itselleen uuden kodin. Meitä löytää jatkossa KunnonSalilta :)

Uudet KunnonKuntoilijat :) Minä hymyilen tässä ku mielipuoli, mutta kamu se on jotenki niin söpö :D
Kuvassa osa meidän porukkaa kirjottamassa soppareita

RSP:n tuloa ennakoiden meistä moni siirtää tankoilunsa sinne, ja tarpeita on ollut jo pitkään vaihtaa salille, jossa on muillekin suunnatut laitteet kuin eläkeläisille. KunnonSalilla oli meillä tuttu työntekijä, joten tehtiin sitten oma kimppadiili. KunnonSalille on tulossa myös 2 fitpolen tankoa joista toisen saa pyöriväksi. Sitten tulee köysiä joissa roikkua, ja voimistelurenkaita, ja puolapuita siellä olikin jo useammat. Myöhemmin tulis ehkä jopa ilmajoogaa. Auki 24/7, ja tangot on omassa pienessä huoneessa. Selvästi joka tankoilijan oheiskuntoilukeskus :P



Itse tulin vielä tanssimaan baletit ja jazzit Hytkeellä, omat tankoiluni RSP:llä, mutta odotan kyllä innolla pääsyä ihan oikeasti salille. Kyseessä on sitten ensimmäinen oikea kuntosali jossa olen jäsenenä, eli toisin sanoen sali jossa on enemmän treenaajia. Sekä hyvä että huono juttu, mä kun tykkään pienistä tiloista, joissa saa olla rauhassa.

Minun vaatimattomat kässäritreenit. Jostain syystä oli nyt tosi vaikeeta päästä ylös
ja saada peppu seinään, että voi tehä tuon alemman kuvan jutun...

Joka ei sekään oikeen irronnut tänään...

Käytiin tutustumassa tiloihin, tullaan joskus toiste ilmaiselle kokeilutunnille. Aloitetaan meidän jäsenyydet maaliskuulta. Salia piti mennä katsomaan, mutta me jäätiin sitten lähinnä leikkimään niihin puolapuihin ja tekemään käsilläseisontoja. Vaan se on kyllä jännä, että mihin tahansa me mennäänkin, niin siellä jossain on aina tosi omituisen väriset lattiat :D

Tiia, meiän ikioma sirkusapina :)
Istuin siinä aulassa jo itse sopparini kirjoittaneena katsomassa kun muut kirjotteli sopimusta. Musta on hienoa, miten me tykätään tehdä asiat yhdessä. Alusta asti oli selvää, että jos uutta salia mietitään niin sitä mietitään yhdessä. Munkin tosiaan ois finanssien kannalta ollu paras olla ottamatta tätä, kun saisin töiden puolesta käydä salilla jossain missä lie, mutta mä tahdon olla ihmisten keskuudessa. Mietittiin jo että pitää ehdottomasti pitää jotkut sali+kässäritreenit+SAUNA-kuntoilupäivä. Harmi ku sauna ei oo päällä öisin, oltas voitu käydä joskus baarissa tanssimassa ja juosta sieltä saunaan :D


Mutta samaisesta yhteistöajattelusta innostuneena, tämä blogikin mielestäni kertoo minun lisäkseni meistä. Sen vuoksi kuvissakin seikkailevat välillä myös toisetkin sankarittaret itseni lisäksi :)



- - - - - - -
Löysin netistä tämmöisen: Liity mukaan 30 päivän kyykkyhaasteeseen
Ensimmäinen ajatus on, että tää on taas näitä että melkein joka päivä tehdään kyykkyjä, ja ensin tehään ihan muutama ja lopussa miljoona. Näitä ihmeellisiä hinkkaushaasteita, joihin en ehkä ihan usko. Mutta tämä haasteppa ei olekaan sellainen. Tässä lisätään liikkuvuutta. Istutaan kyykyssä eri mittaisia aikoja mutta päivässä yhteensä 30minuuttia. Kyykkyasennon sanotaan olevan terveellinen monellakin tapaa, voitte lukaista tuosta linkistä. Kuun lopussa pitäisi kuulemma olla niin kivaa jo kyykyssä, että siihen tahtoo jo suorastaan itsekin. Sehän nähään :D
Itselläni on tosiaan ne lyhyet akillesjänteet, että saas nähä auttaako tämäkään. Mutta kiva se olisi, että voisi istua kyykkyyn kaatumatta persiilleen, ja saattaisi ehkä salillakin kyykätä oikeasti eikä vain vauvapainoilla oman turvallisuutensa vuoksi. Ja luopua kantapäätuista.



Minun semisti avustettu venytys-station, joogamattoa rullalla kantapäiden alla.
Jostain se on aloitettava.

Välillä "korpitutti"

Sit vähän nilkkavenytystä
Kyllähän tuo kyykyssä oleilu ihan kivalta tuntu, jännä kyllä. Sit sen jälkeen ku ensimmäinen jäykistely meni ohi ja ennen ku alko tuntua painetta nilkoissa. Taukoja pidin, ja oikeestaan viisi minuuttia kyykkyilin jo päivällä KunnonSalin aulassa odotellessa :P

Tänään sain myös saavutuksen aiheesta huonekalunkasaus. Mun isä on ollut huonekalukauppias parikymmentä vuotta, ja olin pienenä sen "apuna" kasaamassa huonekaluja. Meillä on töissä ollut syöttötuoli kasaamatta jo yli kuukauden, tänään mä päätin että annetaanpa sille yritys.


Tietysti näin psykologina katsoin tuota pirstaleina olevaa elämää, ja totesin, että tämä tilanne voidaan ottaa haltuun, mutta tuolin tulee itse olla valmis tähän muutokseen ja haluta sitä. Minä autan sitä siinä, mutta sen itsensä on tehtävä se työ. Näillä perusolettamuksilla lähdettiin liikkeelle.
Kiitos välillemme kehittyneen hyvän suhteen ja voimakkaan transferenssin, pääsimme haluttuun lopputulokseen ja tuoli eheytyi. Matka kesti pitkään ja monta takapakkiakin otettiin, mutta koskaan ei luovutettu.
Minä ja tuoli. Huomatkaa mun "psykologi-minä" :D

Mut hei, tulkaa mukaan kyykkyhaasteeseen! :) Facebookissa on tuo ryhmä https://www.facebook.com/groups/30squat/  ja ihmiset postailee sinne omia kyykkyistuntojaan. Kivaa settiä, muistuttaapahan jokin koko ajan tekemään tämän :)

maanantai 27. tammikuuta 2014

All-in Yoga-app ja raakatoffeeta

Tänä viikonloppuna oon lähinnä keskittynyt makaamaan paikoillani. Niin monena muuna viikonloppuna olen jossain menossa, että nyt kun ei ollut sen kummempia suunnitelmia, niin tein mitä huvitti, ja se nyt ei tällä kertaa ollut mitenkään ihan hirveän pitkä lista asioita. Perjantaina kävin tankofit-tunnilla, ja sieltä keräsin itselleni sen verran tukevan keskivartalojumin, että tänään kaupassa ostoskärryjen kääntelykin tuntui raskaalta core-treeniltä. Sen vuoksi en tehnyt yhtään mitään treeniäkään viikonloppuna, vaikka ajatus kyllä oli.


Halusin vähän mainostaa omasta vapaasta tahdostani yhtä appia, nimeltänsä All-in Yoga. Löytyy kuvat muutamasta sadasta erilaisesta jooga-asennosta, kera videon, infotekstin ja lihasanatomiakuvan. Sitten on vielä kalenteri, joka näyttää milloin on tätä tehnyt. Alla muutama oma screen shotti aiheesta.

Jalat tuskin ikinä tulee koskemaan päähän, mutta rintaseisonnassa joku päivä vielä olen, sano mun sanoneen!



Sitten löytyy 45 valmista erilaista joogaohjelmaa keston ja tavoitteen mukaan. On aloittelijaa, edistynyttä, lihasvoimaa, venyvyyttä, rentoutumista jne. Minä kyllä nyt kovasti innostuin tästä piskuisesta mutta kattavasta ohjelmasta. Ei tartte lähteä yhtään minnekään, kun voi joogata kotona, ja just semmoista ohjelmaa tehden kuin itselle sillä hetkellä sopii! Suosittelen lämpimästi kaikille :)

Joogaohjelman totetus vois olla hieman helpompikin, ohjelma soittaa rentoa musaa, näyttää asennon ja keston mitä asento vielä kestää ja mies ja naisääni juttelee mitä nyt pitää tehdä ja milloin hengittää. Mutta kun asento vaihtuu toiseen, se vaan vaihtaa kuvaa ja ääni kertoo miten siirtyä, jäin vähän kaipaamaan sitä transitiota ihan videolla. Mutta se onkin ainoa haitta tässä, muuten ihan loistava appi! Jotaki 4e taisi maksaa.
Jee, hyvä minä :P

Jooga-appi käytännössä näyttää tältä:

Pottukin kattoo, että etkö muka taivu tuon enempää...
iPadini on tuo valkoinen ruutu lähellä sängynreunaa. Pottukin on ahkera joogaamaan, aina kun silmä välttää. Rakkaus joogaan on laskettavissa myös joogamaton rei'istä, se kun tykkää pitää omaa tukkimiehen kirjanpitoa ja nykiä kynsillä sitä mattoa...

Downward-facing kiss the cat -pose!


Hippiherkutteluani/omavaraistaloutta tuin tänä viikonloppuna kokeilemalla raakatoffeeta, tai lucumatoffeeta. Reseptiä häätynee vielä fiilailla, mutta lyhykäisesti:


  • sulatettua kookosöljyä
  • lucumajauhetta (eniten)
  • carobjauhetta
  • mulperimarjoja
  • macaa (ei hirveästi, ettei maistu läpi)

Jauheita kunnes se on aika tiivistä. Sitten muottiin ja jääkaappiin. Sen jälkeen valmis tuote viedään virallisen valvojan tarkastettavaksi. Pottu jäi epäilevälle kannalle, mutta minun mielestä tää oli jo tässäkin ensimmäisessä versiossa tosi hyvää!
Le fuk is this??

Ostin kaupasta lakritsajuurijauhetta, joten ensi kerralla teen sitten raakasalmiakkia. Oon aika ekspertti arvioimaan salmiakkeja, sen pitää olla tosi hyvää päästäkseen minun paremmalle puolelleni!Aiemmin oon tehnyt raakasuklaata, ja ostin sitten jouluna Stockmannilta söpöjä dinosaurusmuotteja. Ja mikä ero edelliseen! Ikean jääpalamuotit EI ole hyviä suklaantekoon, sen sijaan oikeat muotit saa lopputuotteen näyttämään melko ammattimaiselta. Seuraavalla reissulla Helsinkiin eli viikko sitten ostin lisää muotteja, mm muumimuotit. JEe!




Testasin vähän siipiäni kokeellisessa keittiössä. Tavoite oli maltillinen: munaton, maidoton, viljaton proteiinipannukakku/piirakka :D Pannulla tuli pelkkää mömmöä, uunissa ei ollut sen parempi, jääkaapissa se vähän hyytyi. Lopputulos on... Noh... Tosi gurmee... :D Ei se pahalta maistunut, mutta vähän outo... :D


Kävin mä viikonloppuna kaverin avulla kaupassa. Pääsen autottomana aika harvoin isoille marketeilla, ja sillon ku pääsen niin tyhjennän samalla koko Prisman.


Vaan hopetihopsulivei, tämmönen äärimmäisen jännittävä viikonloppu. Potullaki oli kovat jamit mun villasukan kanssa. :D


Katselin muuten pitkästä aikaa ihan leffankin. En hirveesti niitä harrasta, mutta nyt chick-flickkeilin oikein urakalla ja katsoin Burleskin. Se oli kyllä tosi hyvä, pakko myöntää. Omalla kohdallani kotosalla olokaan ei ole henkisesti epäsosiaalista, laskin käyneeni keskustelua viikonlopun aikana 10 ihmisen kanssa. Käytännössä jatkuvasti jonkun kanssa. Toisille tuommoista ei lasketa. Mulle se on ihan normaalia. Livenä näin paria kaveria, enemmänkin olisin nähnyt jos oisin treenaamaan mennyt.



Eiku aijoo! Olihan mulla elämääki, komento seis! Kävin saunaillassa kaverilla ja parannettiin maailmaa viinilasillisen ja herkkupöydän äärellä. Omnonoomomom!


Ja kuten nykyaikaan kuuluu, niin yhtään ateriaa ei syödä ilman, että se on ensin tallennettu kameralle! :D

Aamuisin tuntuu aina parhaimmalta, eikä ehkä kannattaisi edes istahtaa jos meinaa saada koko päivänä mitään tehtyä. Jostain syystä/monestakin syystä on vähän bluessi päällä, väsyttää ja aloitekyky on matala. Se kyllä auttaa kun saa nukuttua enemmän kuin arkena, melkein muistaa elävänsä kun aamulla herää. Tartteis vielä kolmannen vapaapäivän, että saisi siivottua. Vaan jaadijaadijaadijaa, ihan kiva viikonloppu tää oli :)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Fletkumato. In your dreams, babe!

Venyttely, tuo ihanan tuskallinen ja syyllisyyttä aiheuttava asia. Rentouttavaa kehonhuoltoa vai piinaavaa pakkomiellettä. Sitä pitäs tehdä enemmän, mutta tekeekö kukaan sitä tarpeeksi? Kun se on niin helppoakin, senkus vaan lysähtää lattialle erilaisiin asentoihin, ettei sitä sitten kuitenkaan muista tai jaksa ikinä tehdä. Ties sun missä kyllä juostaan punttaamassa, mutta tähän ei sitten enää riitä aika tai energia.
Toistaiseksi on vielä tapaamatta sellainen tankoilija, joka ei olisi toivonut itselleen lisää venyvyyttä. Niitä toki olen tavannut, jotka toivovat, mutta eivät tykkää tehdä asialle mitään.
Iisalmen torilla kesällä valmennusta odotellessa

Tosi moni sanoo olevansa rautakanki, mutta sitten kun katsoo niiden kuvia (kera valittavien kuvatekstien), niin hyvinhän niistä suurimmalla osalla taipuu. Odotukset on monella ehkä sen luokkaiset, että vertailussa aina häviää itse itselleen vaikka olisi kehitys miten hyvällä mallilla.

Lisää potkua takareisiin niin saisi vapaan jalan alemmas.

Nämä ala- ja yläkuvat havainnollistaa miten eroaa aktiivinen ja passiivinen venyvyys. Lattiaa vasten menee paremmin, mutta aktiivisena eli pelkällä vapaalla lihasvoimalla venyvyys ei ole sama.

Vuosien omaan kehooni kohdistuvalla itsetutkiskelulla olen päätynyt venyvyyden osalta seuraavaan jakoon:

Heikkoudet:

  • Olkapäät (sis.takaolkapäät) + rintalihakset
    • En saa mistään kiinni mikä on selkäni takana vrt brass monkey takanojasta, tai supermiehestä inverttiotteeseen.
  • Takareidet
    • En saa käsiäni lattiaan, enkä yllä jalkoihini, enkä voi taipua kohti jalkojani.
  • Pohkeet/Lyhyt akillesjänne.
    • Kauhea kiristys melkein mitä tahansa jaloillani teenkin.
  • Yläselkä sekä takakaarre että kierto
    • Yksi jäykkä pökkelö, ei edesauta heikkoa käsien liikkuvuutta.


Vahvuudet:

  • Alaselkä
    • Tästä on sitten kaiken muun ollessa heikkoa pidettävä erityishuoli, ettei alaselkä rasitu liikaa.
  • Lonkat
    • Anatomisesti minun on mahdollista joku päivä saavuttaa sivuspagaatti.
  • Ranteet 
    • Naksuvat, mutta hyvin kiertyvät ja vahvat.


Tästä kiitän hyvää kuvakulmaa, ei tod ole kyseessä sivuspagaatti :D


Mun venyttelyhistoriani alkaa ekalta luokalta. En tiedä miksi vaivaksi sitä kutsutaan, mutta mulla on syntyjään liian lyhyet akillesjänteet. Pienenä olin varvasaskeltaja, tai päkiähyppelijä. Akillekset oli niin kireät, etten kävellyt käyttäen kantapäitä. Voidaan samaan hengenvetoon todeta, että eipä sen vuoksi venyneet jalat muutenkaan. Kiitos fysioterapian, sain kantapäät mukaan kävelyyn, mutta venyttelystä jäi kivulias muistikuva. En oikeastaan vieläkään tiedä, voinko saada akilleksistani normaalit vain venyttelyllä, koska tiedän tästä vaivasta kärsivien hoitavan sen leikkauksella.

Tänä päivänäkään en pysty laskeutumaan kyykkyyn niin, että kantapäät pysyisi maassa. Suorastaan tuskallista, tuntuu niin inhottavalta se kasautuva paine nilkoissa, polvissa ja reisissä. Salilla laitan korokkeet kantojen alle. Akillekset ottaa myös ensimmäisenä kiinni ihan missä tahansa liikkeessä, jossa taivutetaan eteenpäin. Tähän voidaankin sitten lisätä, että mulla on myös ihan järkyttävän kireät takareidet.

Tuossa viime keväällä oli yks jotenkin erityisen toimiva päivä, ja sen takia ehkä elämäni ensimmäistä kertaa sain kämmenet maahan etutaivutuksessa. Tuolloinkaan ne ei pysy maassa, siinä ollaan ehkä muutama sekuntti. Vähän kuin benjihypyn tekisi: naru kiristyy ja ponnahdetaan äkkiä ylöspäin. En tee siitä ponnahdusta, en venyttele ikinä nykimällä, mutta ihan vain staattisenakin on pakko päästää irti kun jaloissa pakottaa niin hirveästi. Tuntuu itse asiassa pohkeissa eniten tuo, ja se tunne kiertyy myös nilkkojen ympärille. Ei ehditä edes takareisiin asti kunnolla.


Tänään kokeilin tuota, ja se ei taas mene. Ihan hirveä venytys, ja todella hyödyllistä olisi tankoakin ajatellen kyetä taittamaan itsensä tuossa kahtia, ihan vaikka invertti-V:kin avautuisi ihan eri tavalla, nyt jää jalat helposti sojottamaan kohti kattoa kun ei pysty tuomaan niitä lähemmäs omaa kehoa.


Esimerkki elävästä elämästä:
  • Olin toissapäivänä Jazz-tanssitunnilla ja siellä tehtiin juuri näitä asioita, missä olen kaikista kehnoin eli eteentaivutuksia. Istuin lattialla ja yritin saada vatsaani jalkojen päälle. Opettaja tuli luokseni ja rohkaisevasti hymyili sanoen "kaikkien pitää aloittaa jostain". Nyökkäilin takaisin. Enpä tohtinut sille sanoa, että itse asiassa tämä tilanne tässä on jo useamman vuoden treenin tulosta...


Suurin osa ihmisistä on minua venyvämpiä edes yrittämättä ollenkaan, ainakin mitä näihin akilles/pohje/takareisi/olkapäät-juttuihin tulee. Se on ollut todella turhauttavaa, koska edistymiseni on ollut niin hidasta enkä ole päässyt edes sille tasolle, missä jotkut venyttelemättömät on ihan itsestään.
kevät 2012
syksy 2013
Hiljaa hyvä tulee. Eikö?
kevät 2012

syksy 2013

Välillä jaksan venytellä oikein reippaasti, saattaa mennä viikonkin, että voin venytellä vaikka joka ilta. Sitten taas jossain vaiheessa väsähtää, ja tuntuu että se kellahtaminen lattialle veis ne viimeisetki energian rippeet, ettei vaan kykene sitten siihenkään. Ei se venyttelykään ihan ilman ponnisteluja tapahdu. Tai no osa liikkeistä on aika itsestään meneviä, jos siis hakee semmoista syvävenyttelyn kaltaista tuntumaa.



Tapaus selkä

Minähän en selkää hirveästi venyytä, paitsi yläselkää yritän joskus saada liikkuvammaksi kuten ylläolevissa kuvissa. Alaselästä riittää se mihin se luontaisesti pystyy. Olkapäät, yläselkä ja lonkankoukistajat on mitkä saa tuoda sen lisänsä tähän, koska alaselästä venyvyys jää usein muutaman nikaman varaan ja se ei edesauta tervettä elämää. Selkää ei ole tehty venymään taaksepäin määräänsä enempää, joten malttia sen kanssa!

Tämän nimi on Moose, hirvi. Tähdätään yläkroppaa alemmas eli venytys on hartioille ja yläselälle.

Moosesta(yläkuva) on tämän alemman kuvan mukainen sama venytys käsilläseisonnasta. Tähän pääsee tekemällä käsilläseisonnan kauempaa seinästä, laittamalla jalat seinään ja sitten "istumalla" vasten seinää ja sen jälkeen valuttamalla pyllyä alemmas. Pois pääsee joko rauhallisesti kääntämällä jalkoja kohtia lattiaa eli taittamalla lantiota, tai sitten työntämällä pyllyä ja jalkoja takaisin ylöspäin. 


Kerran kokeilin tämmöistä viritystä. Se kyllä lähinnä nauratti :D


Ylemmistä kuvista tuo eka on jotenkin surkuhupaisa. *nyyps* :D





Elävää elämää jäykillä olkapäillä

Seuraavaksi vähän kuvagalleriaa mun sillan kehityksestä. Ensimmäinen on kevät 2012, Teksasista. Hädin tuskin sain nostettua itseäni edes ylös, ja aivan hirveästi sattui ranteisiin, eikä ihme kun katsoo missä kulmassa ne on. Ja ei, en todellakaan voinut työntää jaloillani itseäni yhtään terveempään kulmaan...


Kevät 2013

Kesä 2013. 

Tuossa ylemmässä Salima Peippo Espanjassa yrittää auttaa mua saamaan terveempää kulmaa, mikä helpottaisi mun ranteita. Ei nää mun olkapäät vaan antaneet periksi. Mietittiin siinä yhdessä tuumin, että paras unohtaa koko silta kunnes saan muilla tavoin venytettyä olkapäitäni, koska vaikka silta on hyvä venytys, ei sen alttarille kannata ranteitaan uhrata.
Loppusyksy 2013
 Loppuvuodesta 2013 aloin vähän löytää sitä sillan kaarretta, ilman hirveätä rannetuskaa. Vieläkin siinä on tosi raskas olla, kun joka paikka kinnaa. Edistyksen huomaan siitä, että nyt se venyttää ihan hirveästi vatsaa! Olen siis päässyt pyöreämmäksi.

Joulukuu 2013



  • Surkuttelutarina: 
    • Olin vältellyt takanojasta Brass Monkeyyn menoa, koska se teki painetta mun selkään. Sitten tajusin, että jos saan tangon äkkiä tukevasti kainaloon ja jännitän coren, se paine ei ehdi tippua päälleni. Silti olen tehnyt tämän vain kaksi kertaa eläissäni. Miksi? Koska sen tangon nappaaminen kiinni käteen saattaa kestää puolikin minuuttia. Ei oo kiva siinä roikkua pää alaspäin ja yrittää yltää, vaikka miten kääntäisi vartaloa. Vieressa seisonut kaveri kuvasi sen näin: ensin nauratti, sitten alkoi säälittää ja sitten teki jo mieli sanoa, että luovuta äläkä tee enää ikinä uudestaan, tuota on niin paha katsoa... 
Tässä kuvassa olen elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran
saanut jalastani kiinni ns ballerinatyyliin. Fiilikset olkapäässä oli suorastaan
infernaaliset....

Olkapäiden jäykkyydellä on myös sivuoireena loistava kyky hankaloittaa käsilläseisontaa tai tehdä se jopa vaaralliseksi. Salima siitä sanoi mulle Espanjassa, mutta koska mulla on hyvä tasapaino pystyn ylipäänsä edes jotenkuten seisomaan käsilläni. Tykkäisin siitä kovasti, mutta jostain syystä pelkään niitä ja mulla on vaikea olla. Veikkaan syyn tähän jakautuvan olkapäiden aiheuttamaan hankalaan asentoon sekä vanhaan muistikuvaan niin heikoista käsivoimista, että pelkään päälleeni putoamista.


Espanjassa eli viime kesänä innostuin saadessani tämän aikaiseksi:

Tää oli huippu! Ja silti näkee, että olkapäät kinnaa, en ois ikinä saanu tuota suoraa kättä yhtään alemmas...

Siitä intoutuneena lähdin sitten taistoon ja sain aikaiseksi tämän:

Se vaan olisi pitänyt jättää tekemättä, koska vasen takareisi venähti ja sepä ei ole vieläkään parantunut. Puolierot on tosi kivat. Ylempi kuva on terve oikea jalka, ja alempi elämäänsä kyllästynyt vasen jalka.


Lantiota kääntämällä saa aikaiseksi vähän paremmannäköisen venyvyyden. Kiitos vaan lonkille illuusiosta.


Tän ei oikeastaan pitänyt olla näin masentava stoori kuin miltä tää nyt tuntui kun luin tän läpi. En ole luovuttanut, vaikka aika hidas ja tuskallinen prosessi tää onkin. Enkä ole masentunut :D Jokaisesta millistä on taisteltu, välillä jaksaa olla aktiivinen ja välillä tuntuu, että kaikki on turhaa. Mutta sellaistahan se elämä on :)

Tässä matkan varrella on kertynyt venyttelystäkin kaikenlaista tietotaitoa, mitä ei päältä päin huomaa, mutta kun on pitänyt etsiä monenlaisia erilaisia taistelutyökaluja, niin pään sisällä on tietoa jo ihan sievoiset määrät. Katsellaanpas jos joskus saisin kirjoitettua niitä juttuja tänne esillekin. Hyvä kiertämään ja silleen :)

Koittakaahan jaksaa venytellä :)
-Terveisin Notkea Näkkileipä :)