Journey to Handstand -joogajuttuja

Hyvin moni tietäneekin, että netissä tai oikeastaan erityisesti instassa on joka kuukausi jokin joogahaaste, jota vetää yleensä KinoYoga yms "somejoogit". En ole tosissani ikinä semmoseen ajatellut lähteä, mutta nyt tuli vastaan semmoinen, jonka koin omakseni.

Journey to Handstand on kiva kokoelma kaikenlaista fiksua kässäritreeneihin. Ajateltiin kotijoukoissa siihen sitten oikein kunnolla paneutua, ja satsasin ostamalla Cody appista siihen liittyvän opetusvideosarjan. Instan kautta näkisi ne itse liikkeet ilmaiseksi, ja lukemalla saisi jotain ajatusta tavoitteista, mutta kymmenen minsan videot per liike tarjoaa kuitenkin ihan eri tavalla oppimateriaalia. Silloin saa myös ne joka liikkeen progressiot paremmin havainnollistettua.

Ja itsensä sitoutettua tekemään sitä. Ilmaisesta haasteesta on tosi helppo liisiä. Joka päivä en silti välttämättä tee, koska ihan hyvin voi joinain päivinä tehdä useammankin harjoitteen. Kyllä nyt päivään parikin erilaista kässäriä mahtuu, jos on kerta treenaamaan aloittanut.

Se oli vielä tänään kymmenen dollaria halvempi ale, mutta nyt näkyy olevan jo kokohinta. https://www.codyapp.com/plans/journey-to-handstand

Mutta en välttämättä lähde tätä raportoimaan kuva kuvalta ja päivä päivältä. En tiiä onko se mielekästä lukijan kannalta, ja toisaalta joskus tykkään itsekin vain treenata enkä ottaa kuvia kun treenaan. Sirkuksellakin ollaan otettu itsestämme koko tänä puolen vuoden aikana ehkä pari kuvaa. Sitten punttisalilla olen ottanut jokusen kässäri ja siltakuvan.

Kuukaudessahan en opi näistä haasteen liikkeistä varmaan puoliakaan. Mutta sitten kun nämä osaa, niin on kyllä jo aika pro, koska joukossa on mm. pressi kässäriin.

Tätä näissä kuvissa esiintyvää Kino McGregoria eli KinoYogaa kannattaa seurata instassa jos tahtoo nähä hienosti toteutettuja kässäreitä ja jooga-asentoja kauniissa ympäristössä. Youtubesta Kinon kanavalta löytyy paljon hyviä opetusvideoita myös. https://www.youtube.com/user/KinoYoga

Hitusen ehkä häiritsee näissä somejooganaisissa, että vaikka visuaalisuus on aina hoidettu tosi nätiksi, niin pitemmän päälle aina vimosen päälle laitettuna joogailu ja hymyily kuin oltaisiin juuri saatu se elämän paras kässäri aikaan, alkaa tuntua myös hieman teennäiseltä. Mutta siitä ei silti ole kiistämistä, etteikö Kinolla yms olisi eittämättä tosi vankka tietopohja ja taito tehdä näitä juttuja. Olisi mielenkiintoista tutustua näihin ihmisiin enemmänkin, onko jooga enää sitä omaa hiljentymistä, kun oman kehityksensä jakaa miljoonille? Sanovat treenaavansa omikseen pääasiassa, ja uskon sen, ohan ne niin hyviä, ja kun asiasta on tullut ammatti, niin joogallehan riittää aikaakin. Se onkin se toinen juttu, mikä tavallaan harmittaa. Ei meillä kaikilla ole mahdollisuutta noin seesteiseen elämään. Hyvä siinä tavallaan jakaa neuvoja ja vinkkejä, kun itse eivät istu aamuisin ruuhkassa päästäkseen kahdeksaksi tunniksi toimistoon istumaan, ja sieltä ruuhkan saattelemana väsyneenä kotiin. Johan siinä vaiheessa olisi se kaunis biitsiaurinkokin laskenut.

Toisin sanoen, onhan sitä ihan hitsin kateellinen, ettei itse voi tienata elantoa rakentamalla omaa mielenterveyttä kameran välityksellä.

Laskin ton Cody appin avulla, että suositusta jooga-opetusvideosta, jos tämä esiintyjä saisi edes vain 25% tuotosta, sekin on jo 25000 dollaria. Yksi videosarja. Joka ei vaadi mitään muuta kuin kivan miljöön ja videoeditointia. Ei siis huonompi ammatti ollenkaan. Sillä rahalla on jo hyvinkin varaa täyspäiväisesti "etsiä syvintä itseään" jne.

No mutta, muhun on jotenkin nyt ihan kunnolla iskenyt tämä joogan ajatus. Oma olotilani jotenkin tuntuu helpommalta treenata maan kamaralla, ja itseä kunnioittaen ja kuunnellen. Joogassa on hienoa, ettei jotenkin verrata toisiin ja kehitytään rauhassa ja omaan tahtiin, ja siinä on niin paljon muutakin tarjolla kuin vain se lopputulos ja ohan se loistava stressinlievitykseen ja erinäisiin kehon vaivoihin. Näidenkin jooganaisten kohdalla ei voi kuin ihailla tätä notkeutta ja kehonhallintaa.

Riipaisin toisenkin kerran tänään ja ilmottauduin Astangajoogan viikonloppuperuskurssille viikon päästä. Pakko päästä näkemään, mistä tässä kaikessa on vähän kyse. Tosin siis, mahtaakohan se mennä semmoseen uskonnolta kuulostavaan filosifiaan ja peräsuolen jännitysharjoituksiin, vai mitä ne olikaan mitä siinä myös tehdään :D

Ja tämä viikonloppu kuluu Hämeenlinnan Pole Showcasessa, jonne voitin VIP-liput :)

Tavallisen ihmisen tavallinen inspiraatio

Olin tässä hiljattain salilla, ja venyttelyalueella treenasi kaksi tyttöä. Ihan tavallista tyttöä, ei mitään superlihaksikasta yli-ihmistä. En aluksi kiinnittänyt huomiota, mutta sitten tunnistin tuttuja liikkeitä heidän lämpätessään. Sirkuksestahan ne oli.

Toinen tytöistä oli vähän raskaampi, ei mikään lihava sinänsä, mutta ylipainoa kuitenkin. Ne alkoi lämpättyään tehdä kuperkeikkajuttuja ja muuta lattia-akroa. Sitten kärrynpyöriä. Ensin näytti siltä, että tämä isompi näistä ei olisi ehkä niin harrastanut kuin toinen. Mutta kun ne alkoi tehdä käsilläseisontoja, yllätyin.

Miten kauniisti ne tekikin, molemmat. Ja juttuja, mitä minä olen pelännyt tehdä. Kässäristä kuperkeikka, useissa eri variaatioissa. Pupuhypystä kässäriin, useissa eri variaatioissa. Pariakroakin tekivät. Kumpikin jaksoi nostaa toista ylös, siis ihan suorillekin käsille. Käsilläseisontaa toisen käsiä ja polvia vasten, ja mitä kaikkea. Kaikkea semmoista, mitä minä olen pelännyt tehdä, tai olen kokenut painavani tuhat kiloa, kun alla on oma mies, joka ei ole mikään painonnostaja ja vapisee puolelta toiselle, kun ei ole tottunut akrolajien vaatimaan kehonhallintaan. Sen oma laji on Taekwondo, eikä siinä tehdä mitään tämmöstä. Meillä ei kai ole ollut tekosyistä puutetta.

Mutta nämä tytöt. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt mitään niin inspiroivaa. Ja samalla jotenkin vapauduin itsekin, omien ajatusteni kahleista. Olin helpottunut. Olin nimittäin pelännyt, että jos en saa tätä painonnousua kuriin, joudun lopettamaan käsilläseisonnan, kun ranteeni eivät sitä kestäisi. Toinen ranne on nyt jo herkästi kipeä. En sano, että pitäisin sitä todennäköisenä, pelko on vain tunne, joka tulee eikä sille mitään mahda sinänsä. Mutta jos tämä painavampi tyttö pystyy olemaan noin sulava, niin miksen minäkin pystyisi, joku päivä?

Tajusin, miten syvälle olin kadonnut sinne ajatukseen, etten pysty johonkin. Olen väärässä, mitä todennäköisimmin.

Ja se hymy tämän tytön kasvoilla. Se puhdas ilo, mitä liikunnasta näytti tulevan.

Enhän minä sitä tiedä, mitenkä pitkä tie hänellä on tähän pisteeseen ollut. Ja tietä on selvästi vielä kuljettavana.

Mutta väliäkö sillä, kun on sydämellä mukana?

Olin jopa niin ilosena niistä tytöistä, että kävin ottamassa nuo pari selfietä. Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi selfien ottanut.

Punttasin omia ojentajiani ja hauberiani samalla, mutta sain tuskin katsettani niistä tytöistä irti. Se oli jotenkin niin kaunista ja aitoa.

Niin tavallista, mutta niin kaunista.

Ikä on tosiaan vain numero, mutta kyllä se myös tarkoittaa sitä, että sydämesi on lyönyt useamman iskun kuin kymmenen vuotta sitten. Painokin on vain numero, mutta kyllä se myös tarkoittaa, että sinua on oikeasti raskaampi nostaa.

Mutta kaikista raskainta on nostaa itseään henkisesti.