Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

torstai 7. huhtikuuta 2016

Frozen!


Helloooou!

Viime viikonloppuna oli todella kaunis ilma, ja tunsin järven jään kutsuvan. Meiän naapurissa asuva toinen akropari, joiden kanssa käydään viikottain akrojoogatunneilla, kävi jokunen viikko sitten etukäteen testaamassa meiningit jäällä. Kuvat siitä oli niin kivoja, että heti kun tilaisuus aukeni, piti lähteä hakemaan uusia kuvia, tai meille niitä ekoja :)


Ikean halppis lastenosaston patja alle ja menoks! Yllättävän lämmin oli, tosin leggareiden alle tungin välihousut :P Ja mun lempparileggingsit, kuka tunnistaa mistä!? :D 

Tuo yllä olevan kuvan asento tehtiin ekaa kertaa, spottauksen avulla. Ylösnousu oli kauheen jännittävää, huh huh! Jännitys jätti jalat vähän löysiksi, mutta tämä kuva oli semmonen itsensä ylittäminen, joten vaikka sen voi joskus suorittaa tyylikkäämmin, se on nyt näistä eniten ylpeyttä herättävä. 

Täydellisyyttä ei ole olemassa, joten sitä ei kannata asettaa tavoitteekseen muutenkaan :) Se on täydellistä silloin, kun susta tuntuu kivalta, ja on hauskaa ja nautit olostasi. Se riittää. 









No sitten loput kuvakavalkaadista! Instaan tuikkasin muutaman, mutta vissiin ei ole hyvä ängetä sitä täyteen yhden tapahtuman kuvia. Jotenka onneks on blogi, tänne voi spämmätä :D 

Insta on kyllä ihmeellinen muutenki. Poju liittyi sinne ihan vastikään, ja mä oon ollu siellä jo useamman vuoden. Käytännössä oltiin heti samalla viivalla seuraajien määrissä, mikä on armottomasti epäreilua, ja tietysti samantien pistettiin pystyyn ankara kamppailu paremmuudesta. Ja totta kai hävisin... :D Ei sillä, että mun pitäisi ollakaan jotenkin erityisen suosittu tai erityinen seurattava, mutta kamoon! Toinen vasta alotti, eikä se oo postannu juuri mitään ihmeellistä... :D Toki jos olisin ahkerampi bloggaaja, saattaisin viedä tätä peliä jo ihan sillä. Joten omapa on vikani :D Liikumme silti molemmat maltillisissa määrissä, suurimmalla osalla on enemmän seuraajia ihan vaan kavereistakin. Mulla on jotain 120, Pojulla 140.


Wiip Wuup!


Mun insta on @monkeytimezh, jos on mennyt ohitse. Ja haluat seurata. Vaikka ihan vaan säälistäkin.  :D 

Toisaalta, se on pikaviestin, jotenka enemmän se on väkisinkin ajantasalla, kuin blogi. Ja kuvia on kiva neppailla padilla eri appseilla, ja pistää sinne. Se on mulle sen viehätys :P 
En ota sitä kovin vakavasti. Osa taas miettii todella tarkkaan, minkä tyyppisiä kuvia laittaa, ja mitenkä koko account pysyy harmoniassa. Tekis mieli sanoa, että relatkaa ihmiset, sen ei tarvi olla mikään malli-portfolio! Mutta esim niillä mun kavereilla, jotka toimii näin, on jotain tuhat seuraajaa, ja mulla se 120. Jotenka kenties toisella meistä on toimiva strategia, toisella ei :D 

Mun mielestä elämä on inhimillistä, ja se saa näkyä, vaikka se tarkottaisi vähän sekavaa instafeedia ja vähemmän seuraajia. Insta on esimerkiksi täynnä toinen toistaan vaikeampia ja hiotumpia tankojuttujakin, ja mä ajattelin olla sille vastakohta. Että hei, täällä sitä oikeasti vaan harjotellaan apupyörien varassa. Ihmisenä pintakiillotetussa maailmassa. Tiedän ihmisiä, jotka ei postaa jotain tosi hienoa juttua siks, että ne löytää siitä jonku pienen epäkohdan, jota ei välttämättä muut edes nää, mutta kun ei ole täydellinen, niin ei laiteta vaikka toisaalta mieli tekisi. Ei sen niin tartteis mennä. Olkaa rohkeasti ylpeitä itsestänne. Musta ne tavalliset ihmiset kaikkine haasteineen, jotka silti jaksaa panostaa itseensä ja tekemiseensä, on muutenkin niitä kaikista inspiroivimpia :)



Miehen paikka ;)
Oon itse asiassa jopa tankoillut tässä viime aikoina. Ostin pikkujouluista alesta 5 kerran kortin RSP:lle, ja viikkoa ennen sen umpeutumista tajuan asian. Joten ei muuta kuin neitsyt-ihoa käryyttämään oikein olan takaa! Mutta sainpas käytettyä, hitto vie :D

Tympeitä nuo umpeutumisajat muutenki. Eikö ne kortit ole sitä varten, että nimenomaan se tyyppi, joka pääsee käymään harvoin, voi sen avulla sitoutua jonkinlaiseen asiakkuuteen? Mutta jos siitä deadlinesta tulee stressi, niin ketä se palvelee... En ostanut uutta korttia, koska ei ollut siinä hetkessä rahaa, enkä halunnut ottaa taas uutta deadlinea kytättäväkseni. Oon käyny ilmajoogassa Nina Massalla, ja niiden kymppikortti ei vanhene ikinä, on ollu niin huippua käydä just niin usein tai harvoin kuin huvittaa, eikä pätkääkään miettiä, että täytyy mennä että saa käytettyä. Sitäkään en tosin osta enää uutta, kun se loppuu, koska voin ilmajoogata kotonakin, ja haluan pitää harrastuspohjan joustavana ja simppelinä. Mutta jos joskus haluan siellä jatkaa, niin kynnys ostaa kortti on kyllä matala, mitään ei voi mennä hukkaan, kun se ei umpeudu.


Mutta siis tankoillut olen, ja tuon viikon jälkeen myös. Kunnonsalilla oon pyörähdellyt muun treenin jälkeisillä jämäenergioilla jokusen kerran, ja viime lauantaina mentiin voitelemaan "toimisto-lantioita" latino danceen ja niillä lämmöillä tankoilua.  Ja tänä lauantaina tiettävästi uusiksi! Kyl tää tästä siis :P Sisäreidet ei halua tottua millään, eikä kylki löydä paikkaansa, ja kädet ei jaksa nostaa ylös, eikä alaspäin ollessa työntää ylöspäin. Muuten on ihan ok :)

Muutenki on treeni kulkenu oikein sutjakasti, ja ahkerasti. Paitsi tällä viikolla en oo tehny yhtikäs mitään. Onneks ei maailma siihen kaadu :)

Akroposse!

Naapurit ilmailee!

Kyl tää bloggailu toimii vaan eri hyvin kun on ensin kuvia, mitä laittaa, sitten niiden sekaan vaan naputtaa ajatuksia. Ajattelin ensin, että laitan kuvat, ja pari lausetta, mut kynnys madaltui ja sitten tulikin jo ihan kirjoteltua. 

efektien voimalla padilla photaroitu


Until next time!