Tankotanssiloma Espanjassa, part3, tanko- ja akrotreenit

Tästä voi tulla pitkä kuvapläjäys. Ottakaa henkseleistä kiinni, nyt lähtee! (ps. kuvan saa isommaksi jos klikkaa sitä)

Mun ehdoton suosikki, ilmarengas!

Mutta mikä on tuo jäätävä "kainalolihas" joka tässä näkyy?!? :D

Mun mielestä rengas oli ihana, Joannan mielestä hemmetin pelottava, koska se pyörii ja heiluu koko ajan. Huomasin myös, että noissa missä jalka on ylhäällä tulee venytettyä pohjetta/akillesta ihan sikana, ja niin nihkeetä ku se mulle onki niin kyllä se hyvää tekis ja renkaassa roikkuminen on varsin motivoiva tapa venytellä, siinä on valmis uhraamaan itsestään aika paljon sen takia.

Tämän mä nimesin Saimaan norpaksi. Mun mielestä se on niin ilmeinen. Ja tuossa oikealla mun norppa on vähän vaikeuksissa. Sen sijaan Joannan norppa tuossa alhaalla näyttää paljon paremmalta, sillä kun on mua venyvämpä selkä ja hartiat. Mitään muuta Joanna ei sit oikeestaan halunnukaan tehdä, se keskittyi muihin ilmalajeihin.

Sitten oli trapetsi, meidän molempien mielestä se oli ihan liian pelottava, että sillä olisi voinu tehdä mitään. Eikä toisaalta niin kiinnostavakaan, että olisi huvittanu voimiaan tuhlata siihen. Koko viikon kun treenasi, alkoi olla paukut sen verran vähissä, että itse ainakin aloin jo suosiolla kiinnittä huomiotani  vain niihin asioihin, eli tankoon ja renkaaseen, jotka itseäni eniten kiinnosti. Joanna taas mieltyi kankaaseen ja köyteen.

Sen vuoksi, että meidän kiinnostuksen kohteet erkani, on myös kuvakollaasitkin erin kokoiset.
Mun köysiseikkailu kiteytyy about tähän kuvaan:

Kuten ilmeestäkin näkee, niin I'm loooovin' it! Köysi puristaa ja hiertää just niin paljon kuin köyden voi kuvitellakin puristavan kun roikut sen varassa. Jollain sanoinkuvaamattomalla tavalla se on kuitenkin mun mielestä tosi cool ja haluisin kyllä oppia sen kanssa elämään. Ehkä joskus vielä.

Sen sijaan Joanna oli ihan in lööööv tuohon luikeroon.

Kankaista me molemmat tykättiin, mutta siinä vaiheessa kun mä aloin viikon loppua kohden väsyä iski myös joku kangaskänkkäränkkä, ja keskityin lähinnä valittamaan miten mistään ei tuu mitään kankaissa, miten en löydä sitä kohdilleen, en jaksa roikkua käsien varassa ja mitä millonkin. Kankaita tein kuitenkin enemmän kuin köyttä. Kuvajakauma on siten aika tasainen.

Useimmiten me käytiin treenailemassa siis aamutunteina, jottei oltas sit väsyneitä ja aurinkorasvaisia iltatreeneissä. Aamutunnit ei oo niin suosittuja, ja monena aamuna me saatiin olla ainoat oppilaat. Mikäs sen parempaa kuin yksityistunteja huipulta opelta :)

Tätä mäki yritin monta kertaa, mut aina iski känkkis. Siis kattokaa tuota Joannan nilkkaaki, eikait nyt tolleen voi ihminen mennä valittamatta? :D

Mä en kestä tätä räsynukkeroikuntaa ja ilmettä, voi herran jee taas kerran :D

 Yks mikä mun känkkikseen ja huonoon palautumiseen olisi auttanut, olisi ollut proteiinin saanti. Espanjassa kun ei niin hirveästi urheilla, ei protskuakaan saa mistään. Suomessa perus huoltoasemaltaki saa nykyään kaikki jauheet ja mömmöt, Espanjassa ei saanut edes suuresta marketista yhtään mitään. Sen vuoksi söin paljon kinkkuvauvanruokaa ja jogurttia. Siis kuinka alas sitä vajosikaan :D Palkkari-piltti :D

Toinen on niin onnellinen ku pikku possu :)

Kankaatki puristi jotenkin tosi epämiellyttävästi varsinkin sisäreisiä. Taas musta tuntuu, että jos ois tosi hoikka, niin ei sinne köyden väliin jäis mitään isoja löysiä mitkä jää sitten puristamaan. Meille syntyi muuten valmentajien välinen lyhyt kilpavarustelu, kun Christian alkoi opettaa enemmän Joannaa köysien ja kankaan kanssa, ja Salima mua renkaassa. Sitten me katottiin vierestä, kun Joanna teki ensimmäisen pudotuksensa, joka näkyi sillä meidän lomavideolla postauksessa part1. Sen jälkeen Salima sanoi, että nyt pitää meidänki tehä jotain vastaavaa jos mä en vaan saa jotain paniikkikohtausta. Sen jälkeen mun piti sit vääntäytyä tähän:

Hyvinhän se meni, ja sanoimme ottelun päättyneen tasapeliin :D

Lattia-akrobatiaa harrastettiin myös, siitä oli enemmän myös siinä videolla. Joannalle lattiapuuhat oli aika vieraita, itselle osa niistä oli vähän tuttuja mun aiemmasta kamppailulajitaustasta. 

Joannan selkä ja hartiat taas antaa enemmän myöten, joten silloissa se oli vahvoilla. Itse asiassa todettiin Saliman kanssa, että mun pitää ensin kehittää mun hartioiden venyvyyttä ennen kuin alan edes tehdä siltoja, koska nykysellään mulla jää ranteet vielä tosi pahaan kulmaan ja silta on siksi epämukava.

Kehonhuoltopuolelta käytiin yhdellä ilma-joogatunnilla. Se oli aika veikeetä :)

Useiden meidän treenien perusteella tuntuisi, että jos mut ja Joannat yhdistettäisiin, niin meistä saataisiin yksi kokonainen ihminen. Mulla on niin jäykät akillekset, etten pääse edes kyykkyyn, ja niin jäykät hartiat ja selkä, etten saa mitään kurotettua takaapäin. Joannalla taas on notkea selkä. Mun lonkkien anatomia antaisi helposti myöten tehdä spagaatit ja varsinkin sivuspagaatin, Joannalla jalkojen liikkuvuus on oikeasti aika olematonta. Kaikki usein sanoo, että liikkuvuus on huonoa, mutta Joannan kohdalla se oli kyllä pakko todeta, että vaikeeta on. Ja ihan on sen omaakin näkemystä tuo :) Kummankaan meidän takareisien liikkuvuutta en kyllä ottaisi, sen voisi vaihdossa antaa molemmilta pois.

Sitten sitä tankoilua.

Elämäni eka kunnon Aysha. JESSSS!!! Sitä olikin odotettu. Ja nimenomaan ylhäältä mentynä, eikä mitään  hyppelyitä.

Joanna taas on Ayshojen saralla jo vanha tekijä.

Näitä seuraavia kahta tehdessäni tulin riipaisseeksi itseni ihan kunnolla irti mukavuusalueeltani. En ajatellut, että alkaisin ikinä edes kokeilla näitä spagaattijuttuja, koska en ole lattialla vielä lähelläkään spagaattia. Tämä ylempi näistä alemmista, Banana Splits, ei onneksi vaadikaan täyttä spagaattia.

Sellainen kurjuus tässä kyllä kävi, että tuli nojattua liikaa tuon alemman, vasemman, jalan puoleen ja se siitä sitten venähti. Kuukausi myöhemmin ja vieläkään en ole voinut venytellä spagaattia tuolla jalalla. Höh! Ja jossain muussa liikkeessä venähti myös jotain vasemmalta yläkyljeltä, rintalihaksen tienoilta ja sekin on vielä jossain määrin menossa mukana, mutta paljon parempi kuitenkin jo.

Tuo liike tuossa on kyllä ehdottomasti niitä, joista olen eniten ylpeä ja totaalisen yllättynyt. Siis olenko tuossa minä?! Tuon liikkeen opettelusta ja siitä kertyneestä kuvamateriaalista tulee muuten oma postauksensa. Oon niin in lööööööv tuohon liikkeeseen! Keem on sen nimi, kehittäjänsä mukaan, tai sitten ihan vaan Box Splits, tai yhden käden sivuspagaatti. Tuotakaan en ole voinut treenata Suomessa sen venähtäneen takareiden vuoksi. Hmphm. Mutta oli se kyllä silti sen arvoista. En kuitenkaan voi suositella noin väsyneenä treenailua, jos olisin ollut paremmin palautunut enkä loman lopussa ihan liikunnasta nääntynyt (viikossa tuli 15tuntia erinäisiä lähinnä yläkroppaa kuormittavia lajeja), niin tiedä sitten olisiko mitään sattunut. Joten muistakaa ihmiset, oikea tekniikka ja ei treenata puolikuntoisena!! Paitsi jos olet Espanjassa tekemässä kaikenlaisia harvinaisuuksia, sillon saa vetääkki ittesä piippuun... :D